Marillion: Less Is More

eARmusic

Brittiläiseen uusprogeliikkeeseen joskus 80-luvulla yhdistetty Marillion on karannut kauas juuriltaan, vaikka sen nykyinen miehistö on soittanut yhdessä jo noin 20 vuotta. Uudella vuosituhannella paikkaansa yhä hakeva veteraaniyhtye on toki koko Fishin jälkeisen uransa ajan liikkunut lähemmäs ja lähemmäs kaikensyleilevää, pehmeänkelvollista, aikuista, akustista ja kaikkea muuta kuin arvaamatonta ilmaisua.

Luomiskykynsä nykyisin täysin tyrehdyttäneen yhtyeen katalogissa – 2000-luvulla yhtyeeltä on julkaistu yli 60 livelevyä – Less Is More on looginen askel suuntaan, jossa yritetään muistella menneitä tuoreella otteella. Albumi koostuu yhdestätoista uudelleentulkinnasta viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta, sekä yhdestä aiemmin julkaisemattomasta raidasta. Biisien uudet versiot ovat maanläheisiä, akustisia ja sovituksiltaan hyvin pienimuotoisia: ikään kuin positiivisella tavalla yhtyeen omaa historiaa aliarvioivia näkemyksiä.

Ja sellaisenaan nämä biisit todellakin ovat hyvin mielekkäitä. Ne osoittavat, että biiseissä loppujen lopuksi kuitenkin on voimaa biiseinä, eikä niiden teho perustuu tuotannollisiin tai soitannollisiin ratkaisuihin. Paikoin voisi kuvitella kuuntelevansa jonkin Elbow´n latteampia biisejä, tai mitä tahansa tuoretta rock-yhtyettä, etenkin jos ei tietäisi että biisit eivät ole tuoreita. Mutta tähän miellyttävään pienimuotoisuuteen pakottaminen tuo mukanaan kuitenkin myös Less Is Morea vaivaavan ongelman.

Pahimmillaan levyn uudelleentulkinnoissa on henkeä kuin nuottikirjassa. Marillion osaa kappaleensa kuin soittimensa, ja vaikka alun muutaman biisin jälkeen uusi, kepeä ote tuntuu raikkaalta, katoaa vähäinenkin innostus kun huomaa että kaikki versiot ovat samasta puusta. Hyvää puuta, sanoisi varmasti moni yhtyeen ystävä, mutta se lisäarvo, minkä Less Is Moren biisit tuovat alkuperäisiin esityksiin, on loppujen lopuksi melko kyseenalaista ja tuntuu lähinnä vain itseisarvolta. Käteen ei jää kuin taitavasti tehty mutta kovin hengetön uusiotrippi nostalgiaan.