Julkaistu: 23.02.2003
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Monsp
Frankin ja Pinolan meuhkaavilla kitaroilla mennään toivottavasti lujaa nuorten leijonien punkvaikutteisilla vauhtirockkeikoilla. Sellainen määrä menoa ja meininkiä on ainakin pakattu kissapetojen kolmen biisin singlellä, että melkoista kitarannostelua ja räkäistä haara-asentoa olettaisi näkevänsä. Bassoa soittelevan Soppa Raivion rocknimi lienee lähtöisin tiettyjen virvokkeiden kohtuullisesta nautiskelusta, ainakin miekkosen rohisevasta lauluäänestä moisen voisi mieltää. Ja tietysti raivokkaan rumputykityksen jäljiltä Aki Karppanen joutunee täydentämään kapulavarastoaan säännöllisesti. Kolmosbiisi Dynamite lupaa kerrossaan kuorolaulettuna räjähdysherkkää materiaalia, eikä tästä annoksesta juuri sen menon ja meiningin ohella ihmeitä irtoakaan. Toisaalta, sekin kyllä riittää jo aika pitkälle.
Jo vuonna 1996 triomuodolla aloitellut The Young Lions on alusta asti vannonut kahden kaksiosaisen kohdan opin mukaan: Vauhti ja energia, rautaristi ja Lemmy. Eli Motörhead on sydäntä lähellä. Taisivat miekkoset olla viime kesänä Ankkarockissa, missä Desibelin Ché oli päässyt jopa kaljalle Lemmyn seuraan. (Sietää muuten olla jätkälle kade!). Se siitä ja takaisin leijoniin. Lätyn nimibiisi Rhythm Of Love rämisee mukavasti menemään, herättämättä kuitenkaan sen ihmeellisempiä kutinoita niskavilloissa. Sinners And Saints jatkaa asteen rauhallisemmin ja alakuloisemmin, melodisempana putoilee minulle nimiraitaa paremmin. Dynamiitti painaa taas tallan pohjaan, hiki valuu ja räkä lentää. Ja pakkohan se pakollinen one-two-three-four -lähtölaskenta on ollut sinne jonnekin lykättävä. Vaikka vauhtia riittää, ei nuorten jellonien tuotos vielä vakuuta kotisoitossa. Toivottavasti keikoilla toimii.
