Four Letter Lie: A New Day

Victory

Atlantalainen Four Letter Lie luottaa raskaamman laidan hittirockin vallalla oleviin trendeihin. Komppikitarat ryskäävät menemään metalcore-vetoisia riffejä yksi toisensa perään melodiakitaroiden sävyttäessä menoa emo-henkisillä, enimmäkseen duurissa viihtyvillä kuluilla. Rummut pitävät keskitempoista tahtia yllä niinikään kaikkien metalcore-lakien mukaisesti, joskin tuplabasareissa säästellään. Näiden elementtien yllä laulaja Brian Nagan rähisee ja karjuu vähän nyhc-tyylisesti, aiheiden ollessa punk-vivahteista huolimatta lähinnä tyttöjen ja poikien välisistä suhteista. Siinä on yhtyeen A New Day-albumin resepti lähes kokonaisuudessaan. Lopputuloksen voi tiivistää yhdellä sanalla: mitäänsanomaton.

Kuluneista keinoista yhtyettä on sinänsä turha syyllistää, mutta ongelma onkin siinä, miten ne tuodaan esille. Four Letter Lie antaa biiseissään itsestään sellaisen kuvan kuin se olisi kovinkin ylpeä itse keksimästään omaperäisestä tyylistä. Tämä tunne vain vahvistuu muutamaan biisiin ilmeisesti lisävärin vuoksi iskettyjen, noin kymmenen vuotta sitten vanhoiksi käyneiden konesäksätysten myötä, joita kaikesta huolimatta tarjoillaan kuulijalle kuin uutuuttaan kiiltävää, nerokasta keksintöä. Viimeistään vierailija Jesse Barberan kovasti autotunella käsitelty "tunnepitoinen" laulusuoritus My Surrender-rallissa saa naurun partaalle. Tässä kohtaa voisi tietty vedota yhtyeen nokkelaan parodisuuteen lieventävänä asianhaarana, mutta ei: albumi on vakavuudessaan jo patetian tuolla puolen.

Toki levy kuulostaa ammattimaisesti toteutetulta ja ajoittain esiin nousee hyvinkin tarttuvia melodioita ja toimivia riffejä, mutta kokonaisuutena A New Day ei toimi sitten yhtään. Syy tähän on edellämainitun Naganin laulutyylissä. Levyn pääelementiksi liimattu monotoninen tyhjän takia rääkyminen käy jo ensimmäisten minuuttien aikana puuduttavaksi ja siitä edespäin mennäänkin alamäkeen ja lujaa. On täysin samantekevää, ovatko biisit hyviä vai eivät, jos niistä yhtäkään ei jaksa hampaita kiristelemättä kuunnella edes puoleenväliin asti. Levyyn voisi suhtautua armeliaammin, mikäli kyseessä olisi aloittelevan bändin tuotos, mutta A New Day on jo poppoon kolmas täyspitkä - ja kolmas kerta todella on ankean totensa sanonut. Four Letter Lien mielikuvituksetonta ja sisältäpäin tyhjää musiikkia voi suositella nuorille, jotka ovat vihaisia maailmalle, kun iskä osti syntymäpäivälahjaksi vääränvärisen citymaasturin - tai ylipäänsä itsensä rock-orientoituneiksi kokeville ihmisille, jotka kuitenkin valitsevat kuuntelemansa musiikin laulajan hiustyylin perusteella.