Julkaistu: 20.11.2009
Arvostelija: Juha Tiensuu
100% record company
Suomen tex mex cowboyt palaavat kolmannella albumillaan ja jatkavat levy vuodessa -julkaisutahtiaan. Suuria muutoksia ei odotetusti ole tapahtunut, vaan bändi paahtaa Motörhead-henkistä äijärockia, joka on kuorrutettu tequila/amigo/saluuna -sanoituksilla. Motörhead tulee mieleen myös solisti Bryn Jonesin karheasta äänestä.
Albumi on tasainen ja yhtäkään varsinaisesti huonoa raitaa ei levyllä ole, kuten ei myöskään yhtäkään hidasta raitaa. Vauhdista pitää huolen rumpupallilla Peer Güntistä tuttu Twist Twist Erkinharju. Esimerkiksi levyn nimikappale El Grande’s Saloon alkaa Twist Twistin bassorumpujytkeellä, johon pian yhdistyy banjo ja viulu. Biisi kuulostaa kuin Lemmy Kilmister esittäisi Flogging Mollyn kanssa kantria, eikä se juuri kuvasta muuta levyä, vaikka onkin valittu levyn ensimmäiseksi singleksi. Loppulevy on perinteisempää rockjyräystä, josta erottuu kautta levyn mainio rumputyöskentely ja muutama tyylikkäästi vingautettu kitarasoolo.
Vihaisesti riffittelevä Costa del Crime on nimibiisin ohella levyn parhaimmistoa. Muut kappaleista eivät jää yhtä hyvin mieleen ja levy tarvitsisikin lisää koukkuja. Rock Police ei kiinnostavasta nimestään huolimatta lähde kunnon lentoon. Rockpoliisi-tematiikan lisäksi kappaleessa kiinnittävät huomiota AC/DC:n Brian Johnsonia muistuttavat taustalaulut.
Bändin ensimmäisen levyn aikaan luulin Bastardojen jäävän konkareiden lyhyeksi projektiksi, joka lopettaa oluthuurujen haihtuessa. Toisin kävi ja hyvä niin. Pienellä biisikynän teroittamisella tässä olisi Suomen kovin rockbändi muutenkin kuin jäsenten cv:n perusteella
Rumia karvaisia miehiä Suomesta soittamassa hikistä rock-meuhkaa. All Stars -hengessä koottu viisikko, joka naamioituu tex mex -henkisten nimien ja naamioiden taakse. Rock´n´roll rykmentti vannoo raskaasti Motörheadin nimeen.
Linkki:
losbastardos.rocks
(Päivitetty 8.4.2019)
Kommenttien keskiarvo: