Tegan and Sara: Sainthood

Vapor /Sire

Kanadalaisen Tegan and Sara -duon kuudes albumi Sainthood tuntuu lievältä pettymykseltä mainion parin vuoden takaisen The Conin jälkeen. The Con oli mahtava, sisäänpäin kääntynyt ja liitoksissaan natisevalta tuntunut mutta silti hyvin kompakti paketti synkeäntummaa popmusiikkia, kun Sainthood taas tuntuu olevan lähempänä vuoden 2004 So Jealousia: valoisampi ja enemmän ulospäin suuntautuva, veikeän suoraviivainen poplevy.

Asiaan saattaa vaikuttaa se, että Sainthoodin tuottajina ovat toimineet sekä So Jealousin tuottanut Howard Redekopp että The Conin tuottanut ja Death Cab For Cutien kitaristina tunnettu Chris Walla. Yhdistelmä tavallaan toimii, ja tavallaan taas ei: Redekoppin mukanaolo lienee vaikuttanut siihen, että mainiot biisit – jotka edelleen ovat kanadalaiskaksosten ydinosaamista – ovat The Coniin verrattuna suoraviivaistuneet ja yksinkertaistuneet. Wallan ansioksi taas voinee laskea sen, että The Conilla saavutettu omintakeinen Tegan and Sara -soundi on saatu säilytettyä.

Sainthood on kokonaisuudessaan tasavahva albumi, joka ei – ikävä kyllä – onnistu yhdistämään So Jealousin ja The Conin vahvimpia puolia. Sanoitukset ovat yhä perinteisiä ihmissuhdedraamoja syvemmälle tunkeutuvia ja biiseistä Teganin ovat yhä edelleen enemmän poporientoituneempia, kun taas Saran biisit ovat monimutkaisempia, solmukkaampien kuvioiden ympärille rakennettuja ja voimansa hieman taiteellisemmasta otteesta saavia. Molemmat osaavat hommansa erittäin hyvin, eikä Sainthood siinä mielessä sisällä notkahduksia. Se ei toisaalta myöskään esitä yhtään elämää suurempaa hittiä, mutta onpa kuitenkin kolmentoista viehättävän, vetävän ja veikeän popbiisin kokoelma, joka viekkaasti houkuttelee pariinsa. Uudestaan ja uudestaan.