PrrMotors: PrrMotors

Prrmanent

Anonymiteetin takana piileskelevä, ilmeisesti nelimiehinen helsinkiläinen Prrmotors soittaa levynsä mukana saapuneen informaation mukaan ”B-musiikkia”. Määritelmä on yhtä informatiivinen kuin yhtyeen kotisivut mutta yhtyeen mukaan nimettyä esikoislevyä kuunnellessa voi ainakin päätellä ettei sillä viitata laatuun. Ehkä julkaisun yleisilmeeseen, mutta ei sen kokonaiskuvaan.

Mm. laahavia riffejä, särökitaraa, paskaa laulua, surkeaa ääntämystä ja yleisesti melko lo-fia otetta yhdistellään tavalla, joka on asenteeltaan punk mutta mielenlaadultaan grungeakin aneemisempi. Kaikkea muuta kuin johdonmukaista kokonaisuutta kuvaa parhaiten laatusanat outo ja epätäydellinen. Jollain tavalla tästä tulee mieleen Crazy Horse kankeimmillaan soittamassa Jesus Lizardia ilman vahvistusta ja toisaalta melkein mikä tahansa ilmaisultaan riisuttu, sisältä säröillä oleva ja enemmän sisältöä kuin taitoa omaava härmäoutoilija 22-Pistepirkosta vaikka Liimanarinaan.

Varmaankin juuri siksi Prrmotors viehättää ja koukuttaa. Rupisuus peittää alleen jotain kovin vilpittömän oloista, puhtoista – kaunistakin. Kokonaisuutena yhtyeen esikoinen on hankalasti määriteltävä, ja hyvä niin. Yhdentoista biisin sekaan mahtuu niin suoraviivainen ja jälkeenjäänyt hokemarock fortum falls kuin prosessoitua laulua sisältävän plus four teensin tunnelmallinen synkistelykin, sekä luvattoman svengaava hole in one of love. Paras viisu on belt buckle bottle opener, jonka kitarakuviossa on jotain tuttua mutta tuntemattoman tehokasta.

Suurin tuleva kulttiklassikko on eittämättä kuitenkin international, joka alle minuutissa ja kuudessatoista sekunnissa kiteyttää sen, mitä tarvitaan ikivihreään: loistava koukku. Hulvattomin hetki noin 25 minuutin levyllä on päätösraita tweak, tunnelmalla kyllästetty instrumentaali, jonka haikeisiin säveliin ei kyllästy ja joka ilman paisutteluja ja nostatteluja tekee alle neljässä minuutissa suuren osan nk. post rock -yhtyeistä tarpeettomiksi. Kiitos siitä.