Paljolti leikkaussaliteemalla möykkäilee nelihenkinen Veriplasma-orkesteri, jonka tuorein Sikiö –eepee on yhtyeen kolmas äänitetuotos. Vuodesta 1998 skalpellitaiteelliseen ulkoasuun pakattua musiikkiaan tehnyt orkesteri rääkyy ja möykkää Sikiöllä kuuden biisin edestä oudon kaiuttomalla jyrisevällä mättökitaralla sekä kuiskauksesta rääkynään vaihtelevalla laululla. sikiökyyryneuroosimättö on sanahirviö, millä yhtye hyväksyy itseään kutsuttavan, se kertonee jotain. Ainakaan en uskoisi omia kirurgisia operaatioitani Veriplasman leikkaussaliryhmälle, vähän liian verikekkerihengessä mennään...

Häiriintynyttä ja angstista. Hitaista vaanivista osioista mättöhekumointiin. Sanat ryöpsähtelevät irtosanaisista neuroositarinoista. jokin naksahti päässäni unta vihaan teitä jokaista kun kukaan ei hyväile vammaani nuole hikeni suruni saatana avaudu nieltyä tiputtelee laulaja-kitaristi-rääkyjä M Wiener Nougat -raidalla. Soitto on sinällään toimivaa, mutta pidemmän päälle kaikki raidat sulautuvat yhteen. Rääkyminen on meikäläisen sofistikoituneille korville ylivoimainen haaste. Kun ei niin ei. Vaikka en henkilökohtaisesti Veriplasman tuotoksia myönnäkään diggailevani, on poijilla kuitenkin aika hyvä oman tyylinen draivinsa. Neuroottisen ja sairaan metelimusiikin ystäville ihan mielenkiintoinen tuttavuus.