Koria Kitten Riot: Koria Kitten Riot

Solmu

Pseudonyymin Koria Kitten Riot takaa löytyy Antti Reikko, mies indierock-yhtye Johnny Superheron kitaran varresta ja mikrofonin vierestä. Rokkauksen lomassa Reikko sävelsi yhtyeen linjasta poikkeavaa rauhallisempaa materiaalia ja julkaisi pari näytettä MySpacessa. Palaute oli positiivista, joten projekti paisutettiin pitkäsoittomittaan. Kappaleet ovat peräisin sängyn laidalta, ja useimmat on nauhoitettukin Reikon makuuhuoneessa.

Äänimaailma on kirkas ja selkeä kotikutoisista lähtökohdista huolimatta. Tästä on kiittäminen levyn miksannutta ja Reikon kanssa tuottanutta Eino Anttilaa, joka levy-yhtiön saatekirjeen mukaan "pelasti" levyn suhinahelvetistä. Se, että kaikesta saa selvää, ei vähennä levyn arvoa tai tee siitä vähemmän relevanttia indie-tuotosta. Nykystudiossa pystyy lisäämään kohinaa ja äänittämään "huonosti", mutta tunnetta on mahdotonta ympätä keinotekoisesti. Mutta ei Koria Kitten Riot suinkaan kaikille radiokanaville sovi, äänimaailmansakaan puolesta. Esimerkiksi Milgram Experimentin aavemaista utuisuutta on vaikea kuvitella muun radiokanavan kuin Radio Helsingin aalloille. Muutenkin levyltä löytyy mielenkiintoista tavaraa taustalta. Kaikki kuulostaa juuri siltä, miltä kaiken pitää tällaisella levyllä kuulostaa.

Muoto on kunnossa, eikä sisällössäkään ole valittamista. Kaikki tavara on kuranttia pop-musiikkia. Reikko on ilmeisen lahjakas säveltäjä, muttei ole täysin vaikutteista vapaa. Elliott Smithin henki soi useammalla kappaleella, etenkin Waiting for a Resolution tuo mieleen tämän turhan aikaisin menehtyneen neron. Huolimatta joistain Smith-viitteistä levyn ääni on kuitenkin lopulta Reikon oma, ei muiden, oli kyse sitten Postcards to the Moonin akustisesta rokkauksesta, Every Time We Had to Say Goodbyen katkeran lohdullisesta villasukkapopista tai At the End of the Worldin hissuttelusta hillittyyn paisutteluun kasvavasta kaaresta.

Tunnelma on syksyisen raukea ja sopivalla tavalla sisäänpäinkääntynyt muttei kuitenkaan liian raskas. Reikko on kirjoittanut levyn laulut kirvelevässä ja etsivässä elämänvaiheessa, ja se välittyy kaiuttimista kotisohvalle asti. Sateen ja pimeyden tullen kuka tahansa meistä saattaa vaipua tarmottuuteen ja alakuloon. Jos niin käy, alhossa suoritetusta itsetutkiskelusta voi löytää syvyyttä ja voimaa, kuten tämä levy tuntuu muistuttavan.