Lord Est: Se on päätetty

Hype

Perusasiat eivät ainakaan ole muuttuneet, vaikkakin paketti on ihan eri värinen. Raukean pornahtavaa dancehallia paiskotaan myös Lord Estin neljännellä pitkäsoitolla. Lajityypin tamperelainen kuningasäijä tiimeineen on tällä kertaa musiikillisesti lähtenyt helpoimman ja halvimman kautta - Uncle Tanin ja DJ Controlin musiikit ovat todella muovisia ja vaikkakin potkivat vokaalitiputteluiden taustalla kelvollisesti niin niistä jää aika vähän makuelämyksiä. Sellaisenaan musiikki on toki onnen omiaan koko kansan mukatyylikkäisiin juottoloihin Onnelan tapaan. Tai näin ainakin kuvittelen…

Jotta päästään tämän mielikuvan yläpuolelle, täytyy biisirakenteissa ja kielikuvissa olla melkoisesti imua. Mutta toisin kuin vuoden 2005 Päivät töissä-levyllä, ei nyt päästä sellaiseen liitoon. Toki sellaiset yksittäiset vetäisyt kuin Seremoniamestarin Chillaa meiä kanssa-hitin kaukainen, yhtä lailla letkeä serkkupoika Nyt saa juhlia taas, nostalginen aamuyön haikeilu Yöajelu ja aivoton kasarihilipatihippailu Keho on mun temppeli pitävät kyllä sisällään koukkuja. Silti maku on vaisumpi. Vocoder-mausteinen muovisuus, kasaritönköt iskut ja tarinaniskun diibadaaba eivät vain lämmitä. Kylmä ja melankolinen Pikavippi panostaa ajankohtaisuuteen ja kertosäekoukkuun mutta kääntyy jostain syystä enemmän sinne ärsyttävien jankutusten puolelle.

Lord Estin parhautta on ollut nimenomaan letkeä pilke silmäkulmassa rytmeilty bilemusa ja hitaampien puolien hyväntuulisuus. Nyt laahaavampi puoli pistelee reilusti mollin puolella ja kadottaa siinä monta astetta iskevyydestään. Missään ei näy valoo koittaa selkeästi suunnata sinne Asan onnistuneesti käyttämään slaavilaiseen melankoliaan, muttei annostele siihen vastavuoroisesti samanlaista rytmikästä imua kuin mitä Jätkäjätkät. Paljon parempaa lämpöä tarjoilevat aidosti bileitä nostattavat puolihärskeilyt Tänään räjähtää-raidan tapaan. Kaiken kaikkiaan Se on päätetty on kuitenkin aika mitäänsanomaton Lord Est-levy.