Julkaistu: 16.11.2009
Arvostelija: Antti Hurskainen
Elements
Viisikko lähtee luontoretkelle? Ikuisen lupauksen maineessa elävä turkulainen Daisy astuu kolmannella pitkäsoitollaan jos nyt ei aivan metsään, niin ainakin puistoon. Mukana piknikillä on toki aimo annos kirkasta ja sokerista kitarapoppia, mutta aina Jenni Ropen maalaamaa kantta myöten Daydream pyrkii välittämään maanläheistä ja jopa hiukan hipisti pohdiskelevaa tunnelmaa.
1960- ja -70-luvuille viittaamisessa Daisy ei ole vahvimmillaan. Vahvasti Simon & Garfunkelin suuntainen Suck on the Bosom on suorastaan vieraannuttavaa kuultavaa, eikä The Weight pienestä progeilusta ja The Bandilta lainatusta nimestä huolimatta jaksa innostaa. Daydreamin pelastaa sen monipuolisuus, sillä edellä mainitun suunnan lisäksi tarjolla on paljon muutakin. Esimerkiksi Annie’s Lipsin petollisen naiivi power pop ja Best I Can Don kasarimainen ilmavuus toimivat mainiosti. Samalle vuosikymmenelle kallistuu Modern Times, josta kasvaa latteasta tekstistä huolimatta komea päätös epätasaiselle albumille.
Runsaasti syntetisaattorikarkkia sisältävän popmaalailun saralla Daisy kuuluu edelleen valtakunnan ykköstekijöiden joukkoon. Kokonaisuutena Daydream ei kuitenkaan onnistu korjaamaan bändin perusongelmaa, eli hienoista persoonattomuutta. ”Sitä jotain” korvataan laadukkaalla äänimaisemalla, sekä hyödyntämällä ilmeisen laajaa tuntemusta popin historiasta.
Turkulainen kitarapop-viisikko taitaa niin valoisan ja menevän keimailupopin kuin kevyesti psykedeelisen mietiskely-melankolian. Yhtyeen vuoden 2008 kakkosalbumi It´s About Time nosti viimeistään bändin kotimaisen kitarapopin eturiviin.
Julkaistuaan vuonna 2009 heikommat arviot keränneen Daydream-albumin bändi siirtyi hitaampaan tahtiin. Neljäs albumi, Ornament & Crime, ilmestyikin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin.
Linkki:
Daisy Facebookissa
(Päivitetty 13.6.2017)