Lusiferiinin Armosta: Nuolee

Ektro

Hieman häiriintyneen oloista, raskaasti junnaavaa rockia soittava Lusiferiinin Armosta on jälleen yksi näistä monista porilaisyhtyeistä, johon yleisnero Jussi Lehtisalo tuo valoaan. Hämmentävästi nimetty yhtye on ennen muuta jyräävän säröriffistä ja mahtipontisen oloista rockia soittava trio, jonka maailma ei ole kauhean kaukana esimerkiksi stoner-rockista. Lehtisalon kitaran ja jykevän puhemaisen laulun taustapoljennon tarjoilevat Eetu Hentonen ja Tuomas Laurila, joiden basson ja rumpujen luoma raskasaskelinen hölkkä pistää kyllä niskan nytkymään. Jos kotimaisista yhtyeistä alkaisi verrokkeja metsästämään, niin vaikka porilaistrio ei muistuta oikeasti näistä kumpaakaan, niin on siinä kuitenkin jotain majkarmamaista raskasta tummuutta ja radiopuhelinmaista äkkiväärää räjähdysherkkyyttä. Vaikutteisiin Lehtisalo on itse tarjoillut mm. Mana Mana, mikä ainakin osuu lähelle. On siinä toki myös sellaista junnaavuutta jota kotimaasta sikiää juuri nimenomaan Porista. Mikähän siinäkin on…

Lusiferiinit keskittyvät nimenomaan siihen kaahaukseen eikä kaavasta paljoa poikkeilla, vaikka sen päälle maustellaankin mm. noise-rutinaa. Pääosassa tuntuisi joka tapauksessa olevan se poljentotrippi, mikä myös aiheuttaa sen ettei sellaisia esiin nousevia yksittäisiä biisejä erityisemmin tartu korviin. Toki levy silti jää päähän soimaan, mutta millään popmelodisella koukulla se ei tapahdu. Ja kyllähän esimerkiksi avausraita Silmät meikatut jättää myös yksittäisen muistijäljen. Kaava joka tapauksessa on jos nyt ei ihan herkullinen sentään niin maukas ja toimiva. Se on tarkoituksella jätetty romuluiseksi ja onnistuu senkin avulla tempoilemaan mukavan eläväisesti. Rupea ja arpikudosta tässä on kuin pahassa asfaltti-ihottumassa… Kotimaisista uusista jyräbändeistä sitä mielenkiintoisinta laitaa.