Abduktio: Abduktio

Combat Rock Industry

Onpas lyhyt lätty. Mutta kyseessä onkin mini-LP ja kun tyylilajina on vielä pariminuuttisiin rykäyksiin keskittyvä hardcore niin nopeasti läpi kuljetun lätyn kapeus selittyy. Ja hei, onhan tässäkin yhdeksän kappaletta. Joissa osassa nimi on melkein pitempi kuin itse kappale…

Ylöjärveltä Tampereelle kotiutunut viisikko on yksi kotimaisen hardcoremman punkin ykkösnimiä ainakin meikäläisen kirjoissa. Tähän mennessä jokainen äänite on kerännyt julkaisuhetkellään vähintään neljä tähteä viidestä ja juuri tuossa taannoin tuli hehkuteltua kuinka hyviltä ne edelleen kuulostavat. Niinpä uusi Abduktio-lätty on enemmän kuin tervetullut. Jo kymmenvuotiaan yhtyeen tuore kokonaisuus palauttaa tyylin juurille, 80-luvun alun tekijöiden pariin joista Bad Religion on osuvasti mainittu saatteessa asti. Yhtyeen kaksikielisyys hiukan hämmentää – tällä kertaa Mikko Suikkanen vakuuttaa suoraviivaisen selkeällä suomenkielisellä laululla mutta silti sekaan on ammennettu myös kipakkaa englanninkielistä paahtoa. Sama kai se sinänsä on vaikka urduksi pistäisivät, mutta tässä tapauksessa suomenkieli antaa Abduktiolle selkeää lisäarvoa – sitä on vain mukava kuulla ja kun kerrankin oikeasti saa selvää myös. Siinä kohtaa Abduktio on ehkä hiukan seestynyt, että laulu ei tosiaan ruoski. Mutta mistään veltostumisesta ei missään nimessä ole kyse.

Heti Holidays In Kabulilla runtutellaan vauhdikkaalla pyörteellä, kun taas Mää En Tahdo Olla Punk vetää tallan vielä syvempään ja ilmeen raivokkaaksi anthemiksi. Kansainvälisempi kielivalinta lyö kättä kotiseuturakkauden kanssa Banned In Ylöjärvi-rouhinnalla, jonka kitaramaalailut luovat kipakkuuden vastakohdaksi mukavan melankolista haikeutta. Perustuu Tositapahtumiin (The Left Right Song) iskeytyy keikkareissulle jossain tulenaran hardrockin ja hardcoren puolivälissä. Vähän kuin nopeutettua ja ”terävämpää” Lemmenpyssyä…

Saman Meren Rannalla kehutaan lätyn selkeimmäksi hitiksi jo saatteessa ja jälleen totta puhutaan. Haikeuden ja hutkinnan sulava yhteistyö toimii. Kaikki Ihmiset Rakastavat Rahaa tuo mieleen parikymmentä vuotta sitten tiskiin isketyn suomipunkin – koko minilätty maistuukin hiukan nostalgiatripiltä, toki nykypäivän soundeilla ja tiukkuudella. Vielä hiukan englanninkielistä materiaalia, palautetta pääministerillemme ja loppuun vielä tanssipotkuinen Abduktion näkemys kassakriisistä. Ja se on siinä. Tosin vieläkään Abduktio ei ihan koko matkan kestävää loistokkuutta tiivistä kaavastaan, mutta nämä yhdeksän biisiä todistavat ainakin sen että yhtye toimii erinomaisesti ilman lauluruoskaakin. Ja etenkin selvällä suomella.