Editors: In This Light and On This Evening

Kitchenware

Birminghamista maailmalle lähtenyt postpunk-yhtye Editors on edennyt urallaan jo kolmannen pitkäsoiton tienoille. Vuonna 2002 perustetun bändin viimekesäinen Provinssirockin keikka antoi jo enteitä tulevasta suunnasta, joka on johdattanut hienoa englantilaisyhtyettä yhä tummasävyisempään suuntaan. Kolkot syntetisaattori- ja rumpukonesoundit ovat tehneet lopullisen läpimurron ja tarttuvat kitarakuviot on siirretty syrjään – ainakin toistaiseksi. Paikallaan ovat kuitenkin vokalisti Tom Smithin urbaania kaupunkielämää tutkailevat sanoitukset ja Russell Leetchin varmaotteinen basso. Aiemmin puhtaasti soolokitaristina esiintynyt Chris Urbanowicz on laajentanut soitintuntemustaan erityisesti analogisyntetisaattorien keskuuteen.

Legendaarisen tuottajanero Mark ´Flood´ Ellisin (mm. Depeche Mode, Nine Inch Nails) kanssa työstetty albumi on ilmaisultaan edeltäjiään raaempi, synkeän synthpopin ja kohtalokkaan jälkipunkin perillinen. Merkittävimmät vaikutteet kuuluvat selkeimmin, mainio singlepoiminta Papillon muistuttaa voimakkaasti Depeche Moden vuosikymmenten takaisesta suuruudesta ja The Big Exit kumartaa totutusti Joy Divisionin suuntaan. Ilahduttavimmat kone-elementit ovat kuitenkin sopivassa määrin velkaa varhaisen The Human Leaguen, New Orderin ja Orchestral Manoeuvres in the Darkin kaltaisille brittien syntikkapioneereille.

Paikoin eeppisiäkin mittasuhteita saavan In This Light and On This Eveningin loisteliaimmat hetken koetaan hyvin tunnustuksellisten Bricks and Mortarin ja The Boxerin kohdalla, mutta lähelle näitä pääsee myös levyn päättävä, vapauttavassa dramaattisuudessaan kaunis Walk the Fleet Road. Laadukkaan vahvalta levyltä puuttuu ainoastaan edellisten levyjen Bonesin ja Munichin kaltaiset sykähdyttävän tehokkaat instant-hitit.

Siinä missä Editorsin yhdysvaltalainen sielunveli Interpol kompastui kolmannen albuminsa kohdalla, ei itsensä toistamisesta brittien tapauksessa ole tietoakaan. Reippaan askeleen uudistunut yhtye on luonut albumillisen komeata pop-musiikkia, joka soi kasarivaikutteistaan huolimatta modernin jylhänä ja aidon todellisena.