Aksu: Apinat kuuluu eläintarhaan

Exogenic

Suomen vanhimmaksi tenavatähdeksi itseään tituleeraava Aksu on valinnut vaikean tyylilajin. Miehen naivistinen pop taiteilee häkellyttävän nerokkuuden ja huumoripuuhastelun rajamailla. Kolmannella levyllään Apinat kuuluu eläintarhaan! Aksu ottaa pienen harppauksen ammattimaisempaan suuntaan säilyttäen silti tunnusomaisen leikkisyytensä. Kitarat ja rummut ovat ottaneet yliotteen syntetisaattoreista, ja kappaleet kulkevat entistä enemmän melodioiden ehdoilla. Ei Aksu kuitenkaan vielä Von Hertzen Brothersilta kuulosta, vaikka niin itse väittääkin.

Aksu ei ole perinteisessä mielessä loistava laulaja, mutta hänen nörttimäisessä ulosannissaan on paljon karismaa ja lämpöä. Samaa voi sanoa miehen lyriikoista, jotka ovat parhaimmillaan täynnä teräviä huomioita ja hauskoja tarinoita. Esimerkiksi kappaleen Toka kerta aloitus on aseistariisuva: ”Kun ekan kerran tänne mä synnyin, laitoksen muijat huusi ’vitsi mikä nynny!’ / minkäs Aksu siinä tehdä voi, keskoskaapissa kun pahoin voin”. Muutenkin Aksun osumatarkkuus on albumilla hyvä. Tanssii Aksun kanssa ja metsän eläinten juhlista kertova Bileet! ovat nimensä mukaisia riemastuttavia menopaloja, ja koppoti-kompilla askeltava Auringonlaskun ratsastaja päättää albumin asiaankuuluvan dramaattisiin tunnelmiin. Lähimmäksi neroutta ”Aksulaattori” pääsee kuitenkin ideoidessaan maailmanparannusta kappaleessa Vasurilla. Tämä oodi rentoutumiselle taitaa olla paras kuulemani suomalainen reggae-biisi.

Vaikka Aksun jutut eivät jaksa koko aikaa hymyilyttää, on miehen uutukaisella loppujen lopuksi hyvin vähän turhaa täytemateriaalia. Napakka kokonaisuus osoittaa, että miehessä piilee potentiaalia vaikka mihin. Apinat kuuluu eläintarhaan on kerrassaan hurmaava levy, jolla on hyvinkin mahdollisuus nousta hitiksi myös pienten piirien ulkopuolella.