Timo Lassy: Round Two

Ricky Tick

U-Street All Starsissa ja Five Corners Quintetiss� kannuksensa hankkinut saksofonisti Timo Lassy kuuluu maamme nuoren ja mukavasti levyj� myyv�n jazzsukupolven etujoukkoon. Toisella soolokiekollaan Lassy seikkailee edelleen itselleen rakkaissa 60-luvun soul- ja latin-jazz maailmoissa, mukanaan vanhat soittokaverit Jukka Eskola (trumpetti), Antti L�tj�nen (basso) ja Teppo M�kynen (rummut). Meininki tuntuu hyvin tutulta, mutta mit�p� siit� valittamaan. Kyll�h�n jazzarit kiersiv�t soittamassa toistensa yhtyeiss� Blue Noten kulta-aikoinakin.

Round Two�ta kuunnellessa ei kuitenkaan voi olla noteeraamatta, miten l�heisesti Lassyn soolotuotanto muistuttaa Five Corners Quinteti�. Molemmat edustavat melodista dancehall-jazzia, jossa teemat ja rakenteet on pidetty suhteellisen helposti l�hestytt�vin�. Teemojen kasvanut fonipainotteisuus ja kirkkaampi soundi ei heikenn� tuttuuden tunnetta sellaisissa biiseiss� kuin Shifting Winds, Deeper Into tai Backyard Puma, jotka kaikki perustuvat lennokkaaseen lattaripoljentoon. Samalla kappaleet ovat kuitenkin j�lleen yksi osoitus Lassyn ja muun tekij�joukon loistavasta draamantajusta. On aina ilo kuulostella, miten torvisektio luo kontrastia johtavalle ��nelle ja komppiryhm� tekee pieni� irtiottoja peruskaavasta.

Pes�eroa vanhaan Lassy tekee t�ll� kertaa selkeimmin biiseiss�, joissa flirttaillaan vanhemman swing-perinteen kanssa. P��t�sraita Buzz Beater Stomp on hilpe� kapakkajazz-kohellus, jossa soolovuoroja jaetaan koko kombolle basistia my�ten. Tanssittavaa ja yleis��nemenev�� t�m�kin, mutta virkist�v�n erilaisella tavalla. Kappaleen kirjoittamisessa on tosin Teppo M�kysell�kin ollut osansa. Jos� Jamesin tulkitsema The More I Look at You taas voisi aivan hyvin olla vaikka vanhaa Sinatraa. Kahdessa biisiss� solistina vierailevan Jamesin suoritus ei kuitenkaan s�v�yt� sen kummemmin, vaikka miehell� mukavan samettinen ��ni onkin.

Round Two on 60-luvun henke� noudatellen ��nitetty liven� studiossa. T�t� on sik�li vaikea uskoa, ett� levy kuulostaa hyvin hillitylt�, paikoin jopa sis�siistilt�. Edes Lassyn miehek�s soolosoundi ei p��se t�ysin oikeuksiinsa, vaan j�� v�lill� kumman ohueksi. Kaivattua muhkeutta tuo baritonifonin k�ytt� esimerkiksi kappaleessa Fooling Rosetta, mutta enemp��nkin revittelyyn olisi ollut varaa. Todella nappiin osuu vain levyn pakollinen slovari Some Love, jossa Lassyn fonista l�ytyy mukavan savuisia ja sielukkaita s�vyj�.

Timo Lassyn musiikki on tarkkaan punnittua, tyylik�st� ja taitavasti s�velletty�, mutta Round Twon soundeista ja biiseist� uupuu sit� todellista kiimaa, jota soul jazzissa kaivataan. Levy ansaitsee kuitenkin paikkansa t�m�n p�iv�n kovatasoisessa suomijazz-skeness� ja sit� kelpaa l�hte� viem��n maailmalle asti. Suoritus on kohtuullisen vahva, mutta ei viel� t�ydellinen riemuvoitto.