The Dwyers: Gas Station Masturbation

Psychedelica / Airiston punk-levyt

Turkulaisen The Dwyers-nelikon rouhea punkrock osuu otolliseen maaperään. Muutaman kokoelmakappaleen ja yhden seiskatuumaisen jälkeen yhtyeen debyyttipitkäsoitto Gas Station Masturbation esittelee yhdentoista kappaleen paketin juoksevaa ja rosoista tykitystä, jossa laulaja-kitaristi Eemeli Lehtosen karhea englanninkielinen laulu saa hienosti tukea kitaristi Mirko Metsolan taustalaulusta. Mikko Järviön vauhdikas rumpalointi yhdessä Anttoni Alhon jyräävän basson ja kitaristien melodisen paahdon kanssa muodostaa kaavan, jota kuunnellessa ei ihmetytä yhtään että The Heartburns/ Kakkahätä-77-mies Teemu Bergman on joskus soitellut myös The Dwyersin kaverien kanssa. Samanlaisesta koukukkaasta punk-karheudesta on nimittäin kyse.

Heti avausraita About To Crack lähtee polkemaan tiellä josta ei loppulevyllä juuri poikkeilla. Kaahauksessa on mukavan rento ote, vaikka aika tiukasta ja jopa tylystä mätkeestä on kyse. Betty Suen irtonainen koukukkuus ei sinänsä esitä mitään ennen kuulematonta mutta ottaa kaavastaan hyvän niskaotteen. Lajityypin luoma henkilökohtainen lämmön tunne vaikuttaa tottakai vahvasti omaan tykästymiseen, mutta kieltämättä Dwyersin samaan aikaan tiukka mutta rosoisen rento ote asiaansa nostaa lätyn esiin pimeän vuodenajan punktarjonnasta. This Is The Dayn vahva kertosäe, Waiting For A Bulletin edellisiäkin vauhdikkaampi pyörre melodisella vuorolaulukerrolla, Poverty & Luxuryn hyväntuulinen remellys ja nimibiisin bensankäryinen rämäkkyys nostavat kaikki meikäläisen peukkuja kohti kattoa. Kun kaavasta ei myöskään notkahdella, niin kyllä tämä meikäläisen kaltaiselta punk-diggarilta aika ison pistesaaliin kerää.