Freak Kitchen: Land Of The Freaks

Rockweiler

Hard rock-trioja on tasan kahdenlaisia. Niitä hyviä ja niitä ei-niin-hyviä. Metallisempaan laitaan kallistuva ruotsalainen Freak Kitchen onnistuu nousemaan sille paremmalle puolelle, mistä todistaa vuonna 1992 alkanut ja nyt seitsemänteen albumiin asti ehtinyt ura. Rumpali Björn Fryklund ja basisti Christer Örtefors rakentavat sen verran tymäkän, vauhdikkaan ja munakkaan pohjan että siihen on kitaristi-laulaja Mattias ”IA” Eklundhin helppoa pistellä päälle niin kitaratilua, riffiä kuin jylhyyteen asti kaartavaa laulua. Avaimina onneen ja arvioijan suosioon ovat ennen muuta yhtyeen monipuolisuus ja juokseva sulavuus. Metallisen raskaista painotuksista huolimatta Friikkien kokkailussa on hyvin etenevää imua. Soitto hengittää hyvin eikä kaikkea tarvitse tehdä betonikengät jalassa.

Jo näillä eväillä päästään hyvin liikkeelle. Seuraavalle tasolle noustakseen kolmikko tarvitsee sitten sen verran hyvää biisikynää että nousee tämän aika ahtaaksi käyneen karsinan laumasta esiin. Ja kyllähän yhtye sen tekee ainakin jossain määrin. Vaikka Hip Hip Hoorahin funkisti nytkyvän puolen kääntyminen kaartavaan hevitiluun onkin aika mainio kaavoitus, niin itse kappaleen piirteet ja koukut jäävät hiukan harmaammiksi. Teargas Jazzin poukkoilevan hevipotkun ja puoliräpäyttävän laulutiputtelun yhteistyö mausteineen on melkoisen persoonallinen pläjäys, jossa jyrä on kuitenkin keskiössä. Raukeampi OK nostaa jumisella alullaan mielikuvia mm. Faith No Moren Easyyn. Mausteissa soivien (syna)jousien(?) muovisuus laskee kokonaisarvosanaa. En myöskään lämpene Eklundhin tiluttelulle, siinäkin paistaa liikaa plastisuus.

Mainiolla nimellä varustettu Honey You´re A Nazi kaahaa kieltämättä hikisesti, mutta aika yksipuolisella ilmeellä. Poukkoileva Murder Groupie ja levyn päättävä Clean It Up nousevat esille potkivuudellaan mutta yleisesti ottaen Friikkien mieltymys muoviseen tilutteluun ja taipumus jylhyyteen tappaa kokonaisuudesta sellaisen ilmeen joka nostaisi Land Of The Freaksin todelliseen loistoon edes parhaina hetkinään. Lisäksi turhan suuri osa materiaalista jää siihen ihan jees-tasoon.