Julkaistu: 20.02.2003
Arvostelija: Janne Kuusinen
Poko
�Harvoinpa sit� tulee liiemmin kiinnitetty� huomiota tv:ss� pauhaaviin esiintyjiin. Mutta annas olla, kun sivusilm�ll� katsoin taannoin Yokotai-ohjelmaa, niin pakkohan kanavaa oli pit�� p��ll�, kunnes se latinohurmuri oli vet�nyt sen toisen, juontajan lupaaman J.Karjalainen - coverin! Hommassa tuntui olevan tyyli�.
�Eli Karjalaisen tuotantoa t�ss� kuullaan lattariversioina. Portugeesiksi lyriikoita on k��nt�nyt solisti Eduardo Domingues De Jesus. Karjalaisen laajasta repertuaarista mukaan ovat p��sseet mm. Ankkurinappi, Kolme cowboyta ja Villej� lupiineja.
�Ensimm�isen�h�n t�st� tulee mieleen, ett� t�m� on selv� n�p�ytys heille, joiden mielest� “Karjalaisen viisut eiv�t uppoa muihin kuin suomalaisiin”. Mutta ennen kaikkea v�itt�isin n�iden versioiden toimivan sen vuoksi, ett� Karjalaisen piisit antavat liikkumatilaa, ne kun ovat sek� roots ett� basic, positiivisessa mieless�.
�Clavepohjaiset bossa-kuturytmit ovat p��osassa, mutta kokonaisuus on silti sopivan vaihteleva. En�mpi intiimiytt�, savuntuoksuisuutta ja otelaudan vinkunaa olisin kuitenniin toivonut miksaukseen, joka saattaa t�llaisenaan tuoda maallikoille negatiivisia ruotsinlaiva-assosiaatioita. Mutta toisaalta: neh�n lienev�t t�m�n tyylilajin kohdalla v�ist�m�tt�mi� Karussa Pohjolassa.
�E.D.D.J. hoitaa laulupuolen miellytt�v�sti, h�nen ��nest��n on vaikea olla pit�m�tt�, se on sopiva synteesi julioiglesiasta ja nallekarhumaista herkkyytt�. Lis�ksi h�n taivuttaa n�pp�r�sti melodioita tarvittaessa tyyliin sopiviksi. Muutaman hertzin heitto vireess� ei haittaa, mutta joissakin korkeammissa kohdissa, joissa olisi ollut parempi kevent�� ja pehment��, on levylle j��nyt puristava, hieman turhankin rosoinen s�vy.
�Mutta silti nyt puhutaan kulttuurivaihdosta parhaimmillaan, projektina t�lle ainakin on kenen tahansa annettava t�ydet pisteet, vaikkei latinomusiikista muuten pit�isik��n. Viimeisell� raidalla J laulaa itse suomeksi brasilialaiskappaleen: toimii joten kuten niinkin p�in, vaikka luvalla sanoen mestarin ��ni onkin hieman kovilla. Ehk� olisin sittenkin luovuttanut estradin Eduardolle ja valinnut “vastapalvelukseksemme” ennemmin sen, ett� alamme pelata futista kuten brasilialaiset.
