Electric Eel Shock: Sugoi Indeed

Rodeostar

Näinä aikoina, jolloin äänitejulkaisuala elää koko ajan jonkinlaisessa murroksessa, kehittyy levyjen julkaisemiselle uusia rahoitusmalleja, ja myös japanilainen Electric Eel Shock liittyy tähän rintamaan. Yhtye nimittäin keräsi Sellaband.comin kautta faneiltaan ja ystäviltään 50 000 taalaa levyn tekemistä varten. Tukemispäätöksen tekeminen ei oletettavasti ole ollut kovin hankalaa – tämän yhtyeen kohdalla nimittäin tietää melko varmasti mitä saa.

Sugoi Indeed on vuonna 1998 perustetun Electric Eel Shockin kahdeksas albumi ja sisältää yhtyeen edellisten julkaisujen tapaan täysin idioottivarmaa musiikkia: garageotteella vedettyä heviriffittelyä, ajoittaista punkvimmaa ja ennen kaikkea soittoa, josta välittyy ilo ja riemu. Kieli on syvällä poskessa ja touhu melkolailla täysin päätöntä eli hauskaa. Kliseet paukkuvat liitoksissaan, kun ilmoille työntyy kerta toisensa jälkeen tanakka riffi jolla aloitetaan biisi, ja jota seuraa melko tarttuva melodia, yhteislaulua vaativa kertosäe ja suurieleinen soolokohta. Suoraviivaisuus on musiikin ydin ja jo biisien nimet kertovat, kuinka tärkeitä asioita yhtye sanoituksissaan käsittelee: mm. No Shit Sherlock, Metal Man, Mr Toad sekä maastopyörästä kertova M.T.B.

Hieman niin kuin suuri esikuvansa AC/DC, tekee Electric Eel Shock lähes samaa biisiä uudestaan ja uudestaan. Ikävää, että raskaammanpuoleinen Sabbath-riffittely on tällä levyllä jäänyt hieman vauhdikkaamman menemisen jalkoihin, mutta yhtä kaikki tämä on nerokasta kaljanjuontimusiikkia: voit yrittää keskittyä olennaiseen, kun joku pitää hauskaa puolestasi, mutta olet tuomittu epäonnistumaan – hauskanpito tarttuu.