Bonafide: Somethings Dripping

Black Lodge

Ruotsalainen Bonafide on kohonnut nopeasti arvoon arvaamattomaan kotimaansa musiikkikentillä. Näyttää siltä että aika on (jälleen kerran) kypsä AC/DC:n, Kissin ja kumppaneiden kierrättämiseen, joten ei muuta kuin tiukimmat kuteet päälle ja kitara kirkumaan.

Eikä sitä käy kiistäminen: yhtyeen bensankatkuinen hard rock puskee etenkin albumin alkupäässä eteenpäin väellä ja voimalla. Jalka lähtee kuin huomaamatta naputtamaan lattiasta tahtia, pää pyrkii nyökähtelemään peruskompin tahtiin ja kappaleiden primitiiviseen voimaan perustuvat koukut ovat terässä. Avausraita Dirt Bound suorastaan ryövää Youngin veljesten ideapankkia, mutta kun homma toimii näin mainiosti niin mikäs siinä. Idioottivarmat riffit osaavat hyödyntää hard rockin runsasta historiaa, jäämättä silti kiinni suorasta lainailusta ja huudatukseen luodut kertosäkeet saavat taatusti keikkailtoina aikaiseksi melkoista mylvintää.

Laina on kuitenkin aina laina, minkä johdosta Something´s Dripping ei tahdo kestää pidempää tehosoittoa. Tämä myös syö ruotsalaisten rynnäköstä parhaan voiman, sillä selvillä pastisseilla ei päästä lopulta pitkälle. Moitteista huolimatta tämä on silti hauskaa musiikkia, jonka äärellä kuluu varmasti se toinenkin tölkki olutta, kunhan olosuhteet ovat vain ihanteelliset.