Julkaistu: 01.10.2001
Arvostelija: Jari Jokirinne
Noisebox
Jonkinlaista pikku hypeä britteinsaarilla herättänyt Fiel Garvie on saanut debyyttilevynsä vihdoin julkaistua (bändi kun on perustettu jo 1996). Vertailukohtia hanakasti etsivä lehdistö on heittänyt arvioissaan mm. seuraavia: Cocteau Twins, Kate Bush, PJ Harvey ja Tricky. Sääli vain että Fiel Garvie on montaa astetta heikompaa tekoa kuin edellä mainitut artistit ja vaikka selviä jälkiä sylttytehtaalle ei tällä kertaa olekaan, mikään ei anna viitteitä siitä että yhtye muistettaisiin vielä vuosien kuluttua.
Kaikesta päätellen Fiel Garvie on hionut levyä vuosikaudet ilman asianmukaisia päivityksiä ja uppoutuessaan ihmeelliseen soundi-mereen unohtanut kuinka hyvältä yksinkertaisuus joskus voi kuullostaa. Aina ei biisejä tarvitse tukahduttaa synteettisellä ryöpytyksellä, joka tosin ensi kerralla voitaneen laittaa studiosokeuden piikkiin. Jokainen paljon musiikkia kuunnellut ymmärtää jossain vaiheessa minimalistisuuden voiman; vähemmän voi olla myös enemmän, jos tietää mitä tekee.
Biiseistä ainoastaan metka Right Out And Forced ylittää riman. Hymistellen starttaava levy puutuu oikeastaan ekan kierroksen jälkeen, eikä vetreytymistä sen jälkeen ole havaittavissa. Keski-veltot poppisvetäisyt ovat kaukana innovatiivisesta modernista musiikista, johon Fiel Garvie kovasti on pyrkimässä. Alku vaan ei vaikuta kovin lupaavalta.
