Kospel Zeithorn: Maya

Wooden Sherpa

Mayaintiaanien inspiroima teema-albumi Maya on Kospel Zeithornin toinen julkaisu kuluvalle vuodelle. Se ei haittaa, koska se on hyvin erilainen kuin edellinen levy Stop makin sense m#therf#cker!, vaikka se perustuu pitkälti samankaltaiseen estetiikkaan. Sähkökitara on poissa, ja sen tilalla soivat kuulaasti mm. piano ja haitari. Erityisesti jälkimmäisen raukean terävältä kuulostava ääni miellyttää.

Mayan teoksia voinee kutsua jonkinlaisiksi äänikollaaseiksi. Pienistä osista kasvatetaan kokonaisuuksia, joita yhdistää tekijän ja tunnelman lisäksi lähinnä surulliselta tuntuva kauneus. Synkät tunnelmat liittynevät levyn tematiikkaan, niin kuin oletettavasti sekin, että pianon ja haitarin ohella esille nousee vahvasti avaruuteen kurkottelevaa surinaa. Maailmanlopun läheisyyden voi aistia. Sen lisäksi, että Popol Vuh -niminen kappale viittaa mayaintiaanien suullista perinnettä tallentaneeseen eepokseen, liittyy se myös siitä nimensä ottaneeseen saksalaisyhtyeeseen. Hengeltään Kospel Zeithornin ilmaisussa on jotain hyvin läheistä tämän Florian Fricken johtaman krautyhtyeen kanssa. Toisteisuuden avulla syntyvä psykedeelinen jumitus hengittää kuin vastasyntynyt, selkäytimellään.

En voisi kuvitella syksyä parempaa vuodenaikaa Mayan kuuntelemiselle. Surumieliset ja rauhalliset kappaleet ovat kuin hitaasti ja varmasti puista tippuvat lehdet: väreissä löytyy, ne menevät vähän minne sattuu ja kun viima osuu oikeaan kohtaan, syntyy jotain kaunista – vaikka tapahtuma aina periaatteessa ja pohjimmiltaan onkin samankaltainen. Ja vaikka levy temaattisesti liikkuu aivan eri mantereella ja aivan eri kulttuurissa – se myös kuuluu, mistä kiitos – on Mayassa jotain hyvin pohjoista. Ehkä se on Galaktinen synkronisaatio, joka nimestään huolimatta tuntuu olevan aivan tuossa.