Downstairs: DWNSTRS

Fullsteam

Helsinkil�isen nelikon matka hikisest� punkrockista urkumausteiseen moderniin punkiin hardcore- ja indies�vyill� jatkuu aika odotetusti kohti rujon m�tt�v�� mutta melodista vy�rytyst�, jossa synaurku on edelleen olennaisesti mukana ja aiempaa vakiintuneempana osana pakettia. Asmon rouhea laulu on yh� se soundin persoonallisin leimasin. Kaiken kaikkiaan Downstairs on viimeist��n kakkoslevylleen luonut sellaisen tunnistettavan soundin, jota pystyt��n varioimaan aika moneen suuntaan ilman ett� tarvitsee silti mietti� kenen biisist� on kyse. Vaikka jossain Teenage Tantrumissa fiilistell��n thereminill�, niin biisi on silti helposti tunnistevissa Downstairsiksi. Sama huomio nousee my�s Sunken Islandsista vaikka kokoisuus tarjoillaan pelkistetyn kylm�n� ja surraavana.

Synaurun entist�kin monipuolisempi k�ytt�minen toimii hyvin, samoin Asmon laulun kurkottelu. Unleash The Robotsin jylh�st� mutta kepe�st� kiireett�myydest� aina Eyelash Collectorin tiukasta spurtista haikeaan kaareen taipuvaan vaihteluun � yhtyett� pit�� kiitt�� kehittyneest� ilmeikkyydest�. Tasapaino kevyempien hetkien ja kiivaan poljennon v�lill� on kuultavissa jo avausraita Sealifella tiskiin iskett�v�ll�, s�r�junnaavalla, savuisesti h�lkk��v�ll� ja melodisesti polveilevalla indierockin ja punkin ristisiitoksella, joka on edelleen Downstairsin keski�ss�. Vaikka aiemmin jo on tullut intoiltua b�ndin musiikista, niin DWNSTRS on yhtyeen levytyksist� tasaisimmin kiinnostava.