Hamilton Groove: Motel

Moby Disc

Seinäjokelaisen Hamilton Grooven debyyttialbumi on pakattu esimerkillisesti. Pahvinen kansi ja sen sisältä löytyvä tekstiliite ovat täynnä upeita värisävyjä ja hienoa albumin teemaan sopivaa piirrosjälkeä. Motel on löyhä teema-albumi, jonka jokaisella raidalla on oma huoneennumeronsa. Kuulostaa siis paperilla ihan lupaavalta. Miten on sitten musiikin laita?

Hamilton Groove on selkeästi musiikillisesti lahjakas porukka, joka yhdistelee rockiinsa elementtejä jazzista ja bluesista sekä perinteisestä outoilusuomirockista. Soitossa ei ole moitteen sijaa, ja kitaroista ja uruista on ruuvattu mukavasti esiin rupisemman laidan sointeja. Myös saksofonille on annettu yksi päärooleista. Olisi mukava viettää myös loppuarvostelu kehujen parissa, mutta silloin huijaisin itseäni. Yhtyeen vokalisti Antti Vainikainen on nimittäin tarjonnut väkinäisellä raspikarjunnallaan ja tönkköenglannillaan viime viikkojen hermoja raastavimmat hetket. Kun solisti malttaa pitää äänensä luonnollisena, jälki on kelvollista, mutta kun mies laittaa limat liikkeelle kurkussaan, on äänimaisema lähellä ruosteista moottorisahaa.

Alkulevy sujuu kaikesta huolimatta pääosin mukavissa merkeissä, ja erityisesti rauhallisempaa laitaa edustavan Just Another Lien kuulas tunnelmointi miellyttää. Irrottelevalla ja humoristisella päällä ollessaan Hamilton Groove sen sijaan aiheuttaa ennenaikaisia harmaita hiuksia. Hassutteluenglannilla laulettu koukkukäden vessareissuun viittaava Pirate on kuuntelukokemuksena suunnilleen yhtä mukava kuin aiheensakin. Lopun olio- ja eläinaiheiset laulelmat ovat puuduttavan jankuttavia ja samoja keinovaroja hyödyntäviä. Yhtyeen ulosanti varmasti jakaa mielipiteitä, ja hyvä niin. Itselleni Motel on kuin viiden tähden hotellihuone kuppaisella vuodesohvalla.