Tom Russell: Blood and Candle Smoke

Shout! Factory

Myös ITE-taidemaalarina ja kirjailijana tunnettua Tom Russellia ei voi syyttää laiskuudesta. Tuore Blood and Candle Smoke on hiukan laskutavasta riippuen jo miehen kymmenes studioalbumi 2000-luvulla. Lähes vastaavaa tahtia on rehkitty aina vuodesta 1976 lähtien. Määrä ja laatu voivat kohdata tai olla kohtaamatta, mutta ainakin Russellin contryhabitus vuosimallia 2009 huokuu päämäärätietoisuutta ja rentoutta. Onhan näitä levyjä tehty.

Russellia luonnehditaan turhankin ahkerasti jonkinlaiseksi b-luokan Johnny Cashiksi. Miesten syvissä ja tummissa äänissä on toki yhtymäkohtia, mutta lähinnä nämä vertailut kertovat liian kokonaisvaltaiseksi räjähtäneestä Cashin palvonnasta. Russell kuljeskelee omia nostalgishenkisiä teitään ja tekee sen tällä kertaa erityisen hyvässä seurassa. Albumilla miestä ja kitaraa nimittäin tukevat useat Calexicon jäsenet. Joey Burnsin, John Convertinon ja kumppanien ansiosta tunnelma kallistuu toistuvasti USA:n etelärajan preerioille. Etenkin 60-lukua haikaileva East of Woodstock, West of Vietnam ja suurelle laulajalle kunniaa tekevä Nina Simone viehättävät trumpetteineen ja selloineen. Vähäeleistä, eleganttia, ajatonta.

Levyn suurin kompastuskivi on sen kesto. Hiukan päälle tunti sulavaa, mutta enimmäkseen kovin särmätöntä jutustelua tuntuu väkisin yliannokselta. Russell käsittelee perusteellisissa teksteissään rapakon takaista lähihistoriaa, jumalaa ja yhteiskunnan nykytilaa, mutta artistin vajavaisuudet iskevyydessä ja tiivistämisessä puskevat liian usein pintaan. Vihdoin koittavassa päätöskappaleessa Darkness Visible Russell tulee hiukan surkuhupaisasti kiteyttäneeksi asian laidan: Dreaming dreams is like chewin’ gum / Chew too long, it all turns to stone. Näin tässä käy; perustyylikkyydestä ja inspiroivista säestäjistä huolimatta.