Vitalic: Flashmob

Citizen

Kaikki kunnia Daft Punkille. Vuonna 2009, Homeworkin (1996) ja Discoveryn (2001) jälkeisinä aikoina kuka tahansa kitararokista diggaava indielapsukainen voi täysin hyvillä mielin ja rehellisesti pitää myös elektronisesta tanssimusiikista. Ei kaikkea elektroa tarvitse rakastaa, mutta Daft Punkin tuotanto ja Justicen Cross (2007) osoittivat, että tietyissä piireissä yksinkertaisena, monotonisena ja suorastaan epä-musiikkinakin pidetty tanssilattialle suunnattu tavara voi uskottavaa myös rock-diggarin näkökulmasta.

Edellämainittuja genrestään breikanneita elektroartisteja yhdistää ranskalaisuus. Kolmas samaan syssyyn mainittava crossover-nimi, hänkin ranskalainen, voisi olla Vitalic. Pascal Arbeziksi kastetun Vitalicin debyyttilevy Ok Cowboy (2005) sai aikaan tyytyväistä hyrinää indiepiireissä. Ja miksikäs ei - Ok Cowboy oli perhanan hauska levy klubiympäristössä ja toimi myös kotona kuunneltuna.

Nyt viiden vuoden takaiselle ensialbumille seuraa jatkoa. Flashmob jatkaa samaa rataa kuin edeltäjänsä, kyse on siis tälläkin kertaa kekseliäästä, tarttuvasta ja ennen kaikkea hauskasta diskopoljentoisesta elektrosta. Avauskappale See the Sea (Red) tarttuvine syntetisaattoreineen lupaa paljon, ja lupaukset myös lunastetaan. Vaikka tempo pysyy jotakuinkin 120 BPM:n tanssittavissa tietämissä alusta loppuun saakka, levy ei ole tylsä, sillä jokaiseen raitaan on pakattu mukaan tukuttain kiinnostavia detaljeja ja koukkuja. Ja se kaiken takana potkiva muheva biitti vain korostaa sävellyksiä. Riemukkaimpia kappaleita (Chicken Lady, One Above One, Terminateur Benelux) toivoo pääsevänsä luukuttamaan DJ-soittimista melkeinpä vain nähdäkseen, miten niiden tahtiin tanssitaan.

Suvantokohtia levyllä ei liiemmin ole. Muutama kappale tähyilee korkeammalle taivaisiin silkan tässä-ja-nyt -fiiliksen tavoittelun sijaan. Esimerkiksi rankasti muunnellun naisäänen ryydittämä, epäkeskosti eteenpäin nykivä Still sopinee paremmin kotikuunteluun kuin klubin ämyreihin (mistä kuultuna se luultavasti toimii myös, mutta saattaa hillitä tanssijoita hieman).

Vaikkei Flashmob kenties yllä aivan Ok Cowboyn tasolle (ehkä siksi, että nyt tiesi, mitä odottaa), on se yhtä kaikki riemukas ja musiikillisesti relevantti paketti. Mikäli tunnet syksyn ankeuden lyövän lävitsesi, palkitse itsesi lasillisella kuplivaa ja laita Vitalicia soittimeen. Ja kun tanssit, tanssi kuin tähti!