Warmen: Japanese Hospitality

Spinefarm

Arvostelijan suurin ongelma Warmenia kuunnellessa on sen asettaminen oikeaan kontekstiin. Paitsi että kyseessä on Children Of Bodomin kosketinsoittajan ”soolobändi”, pitäisikö Warmeniin suhtautua myös sellaisena musiikillisena ilmiönä, joka seisoisi myös omilla jaloillaan? Voisi toki jeesustella, ja selittää, että vain musiikilla on merkitystä. Tämä olisi kuitenkin Children Of Bodomin aliarvioimista, sekä jollain tavalla myös itse Warmenin.

Jotta Japanese Hospitalitya pystyisi kuvailemaan rehellisenä bändialbumina, olisi unohdettava artistien nimet kokonaan, mutta eihän siinä olisi mitään järkeä. Sen sijaan että Warmen olisi hankkinut itselleen pysyvän vokalistin, mikrofonin varressa kuullaan lukuisia vierailevia vokalisteja aina Stratovariuksen Timo Kotipellosta lähtien. Vaihtelu pitää toki hetken mielenkiintoa yllä, mutta vain hetken, sillä valitettavasti tietynlainen linjattomuus myös vaikeuttaa keskittymistä. Pirun hienoja nyansseja sisältävä avauskappale Japanese Hospitality on ehdottomasti Warmenia parhaimmillaan, vaikka kosketinsoundista silloin tällöin tuleekin mieleen Commodore 64:n pelimusiikki. Jotenkin kuvaavaa on, että levyn mielenkiintoisin biisi on juuri instrumentaali.

Suurin yllättäjä on silti Nylon Beatista tutun Jonna Kososen laulama Goodbye, joka on paitsi kelpo biisi, myös järkyttävän hyvä esimerkki siitä, ettei ihmisiä voi eikä saa sulkea karsinaan pelkän taustansa takia. Kososen laulu nimittäin kuulostaa pirun hyvältä, eikä takavuosien ärsyttävästä nasaalista ole tietoakaan. Oletan takana olevan laulutunteja sekä asiaan perehtymistä, ei tällaista metamorfoosia oikein muuten pysty uskomaan edes todeksi. Levyn päättää versiointi Journeyn Separate Waysista, joka on myöskin todella hieno veto. Tuoreen kuuloinen päivitys aikaa hyvin kestävään klassikkoon on avain onnistumiseen, ja erityispropsit menevätkin vokalisti Pasi Rantaselle, jonka tulkinta tuo lauluun aivan uudenlaista syvyyttä.

Harmittaa, että Japanese Hospitality on niin hajanainen kokonaisuus, eikä yhtenäistä teemaa oikein tunnu löytyvän. Tässä olisi aineksia ihan oikeaan bändiin, eikä pelkkään Children Of Bodomin varjolla syntyneeseen projektiin. Valitettavasti ääripäiden tasoero on liian suuri jotta mistään klassikosta voisi puhua, mutta eiköhän Japanese Hospitality yleisönsä löydä, oli materiaali millaista tahansa. Bodomiin suhtaudutaan fanaattisuudella muuallakin kuin Suomessa, minkä nohevimmat arvannevat jo levyn nimestä.