Tartufi: Nests of Waves and Wire

Southern

Brooklyn on viime aikoina nostettu esille paikkana, josta mielenkiintoisin popmusiikki tulee juuri nyt – jopa siinä määrin että valtakunnan suurin sanomalehtikin asiasta on kirjoittanut. Vaan osataan sitä toisellakin puolella Yhdysvaltoja, tarkemmin sanottuna San Fransiscon Bay Arean ympäristössä.

Tartufi oli alkuun kolmihenkinen powerpop-pumppu, joka julkaisi kaksi levyä. Valittu tyyli ei kuitenkaan tuntunut toimivan tarpeeksi hyvin Lynne Angelin ja Brian Gormanin visioille, joten kaksikko päätti jatkaa samalla nimellä kahdestaan toteuttaen omaa kokeellista näkemystään popmusiikista. Kaksikkomuotoisen Tartufin ensimmäinen julkaisu So We Are Alive sisälsi lähinnä biisiaihioita mutta jo tuolloin tuli kohtuullisen selväksi, että kaksikko rakensi ilmaisuaan kerroksittain ja rakasti monipuolisia rytmejä. Toinen (tai neljäs, miten vaan) albumi Us Upon Buildings Upon Us kolmen vuoden takaa oli kokonaisuutena jo paljon vahvempi ja kuten sen nimikin havainnollistaa, oli yhtyeen keikkoja (ja kiekkoja) hallitseva kierrostaminen ja kerrostaminen nostettu entistä enemmän esiin.

Vaikka kuinka olisi perehtynyt yhtyeen tuotoksiin, tulee yllätyksenä kuinka valtavalta Nests of Waves and Wire kuulostaa. Tartufi, joka työstää levynsä yhdessä The Fucking Champsista tutun Tim Greenin kanssa, luo jälleen kerran musiikkia jota se kuvaa levynsä nimellä. Tartufin pesä kudotaan loopia loopin päälle kiertämällä, ja kuten johdonmukaisesti mutta impulsiivisesti rakennetussa lankarakennelmassa, piilottuu melkein siloisen pinnan alle runsaasti yllättäviä linjanvetoja.

Ei ole mitään sääntöjä, joita Tartufi ei sisäisen harmoniansa puitteissa voisi rikkoa, ja jotenkin yhtye onnistuu kuulostamaan aivan erilaiselta kuin mikään muu mitä on tullut kuultua. Joukossa on aina jotain tuttua, niin kuin tuntemattomissa ihmisissä, mutta alati muuttuva tunnelma ja nopeat rytmin- ja tyylinvaihdokset tuntuvat häivyttävän tutun ja korostavan Tartufin erilaisuutta. Absoluuttisen erilainen yhtye ei tietenkään ole – hengenheimolaisia ovat esimerkiksi Animal Collectiven kaltaiset kokeilijat. Tältä pohjalta kumpuava Nests of Waves and Wire on kokonaisuus, josta ei millään voi irrottaa palaakaan ilman albumimittaisen ekstaasin kärsimistä.

Olisi helppoa valita tie, jolla kuittaisi Tartufin musiikin kollaasimaisena äänitaiteena ja shamanistisena taidehörhöilynä; vaikka ainesosat tähän voisivatkin viitata, tuottavat Angel ja Gorman Greenin avustuksella modernia popmusiikkia siinä kuin jokin Dirty Projectorskin. Hieman eri tavalla, ja hieman erilaisin lopputuloksin, mutta omalla tavallaan yhtä kauniisti.