Skunk Anansie: Smashes And Trashes

One Little Indian/earmusic

Haisunäätää ja taruhämähäkkiä nimessään yhdistelevää Skunk Anansieta voi pitää todellisena 90-luvun menestyjänä. Vuonna 1994 Lontoossa perustettu alternative-yhtye yhdisteli kuvankauniin, tumman ja kaljun Skinin aggressiivisen ja monessa kohtaa vahvasti feministisen ja poliittisen laulun tummasyiseen menevään soittoon, jossa kohtasi laukkaava tahdinpito, kipakka särökitarointi ja paikoin elektroniset mausteet. Aikakauden tyyleistä liikuttiin ehkä lähimpänä grungen in-your-face-päällekäyvyyttä, vaikka Skunkin soitossa olikin monessa kohtaa aika poppiksiakin elementtejä. Kevyttä ja ilmavaa mutta vihaisilla ja raskailla sävyillä. Aikakauden tapetille yhtyeen kaava iski osuvasti ja monessa kohtaa yhtyeen kipakkuutta tasapainotettiin mm. jousiorkestroiduilla kaarilla. Tuottajalla on ollut näkemystä rakentaa hiukan apulantamaista, samaan aikaan herkän vihaista mutta komean melodista maisemaa. Vuonna 2001 pillit pussiin lyöneellä yhtyeellä oli pistää tiskiin toistakymmentä sen verran kovaa yksittäistä täkyä, että niillä kantoi useampikin pitkäsoitto.

Tällä pohjustuksella viimein vuonna 2009 valon näkevää Smashes And Trashes-albumia voi tarkastella ainakin kahdelta eri näkökulmalta. Toisaalta se on se hiukan odotettukin Greatest Hits-kokoelma jota bändiltä ei tähän mennessä ole kuultu ja sellaisena se onkin kova. Vaihtoehtoina on ihan peruspainos josta löytyy hitit Charlie Big Potatosta Hedonismin kautta Weakiin ja Selling Jesusiin tai kaikkiaan kahden CD:n ja kahden DVD:n paketti, josta jälkimmäiseltä löytyy köykäisemmän painoksen ohella remiksauslevy ja rutosti nähtävää. Itsekin bändin touhua aikoinaan fanittaneena S&T toimii oikein hyvin uran koostavana nostalgia-pakettina.

Toinen näkökulma on haastavampi. Yhtye on nimittäin tämän kokoelman tiimoilta kasannut rivinsä kiertuetta varten ja onhan levylle nostettu kolme ennenjulkaisematonta kappaletta. Ja ehkä siitä voi päätellä jotain että haikeasta Squanderista löytyy ihan videota yhtyeen Myspace-sivuilta. Vaikka sen, mahtipontisemman Because Of Youn ja raivokkaan Tear The Place Upin rahkeet eivät kanna ihan yhtyeen kovimpien hittien tasalle, eivät ne myöskään jää selkeästi täytemateriaaliksi levyn 15 raidan joukossa. Niinpä näillä näytöillä yhtyeellä olisi vieläkin ”perusteita” palata ihan uusien levytysten kanssa. Nythän uuden tulemisen markkinointi vahvasti vanhojen hittien tuella toimii tottakai etenkin vanhoille faneille, mutta reilumpaa itsensä haastamista olisi toki lähteä rakentamaan ihan uutta albumikokonaisuutta kokonaan uuden materiaalin varaan. Tällainen ”uusi tuleminen” saa vain tällaisen hiukan kyynistyneen rock-toimittajan epäilemään josko se uusi nousu jääkin sitten vain näiden biisien varaan eikä todellisia haastajia menneille maineteoille ole olemassa eikä hautuumassa. Mieluummin toki niin että Skin, Cass, Ace ja Mark yllättävät ja tekevät vaikkapa 2010-luvun ensimmäisten vuosien aikana uuden paketin klassikoita. Tätä levyä arvioin joka tapauksessa sellaisena kuin se varsinaisesti on – uraa kokoavana Parhaiden hetkien koosteena. Sellaisena Smashes And Trashes on mainio. Puhtaasta epätietoisuudesta jätän silti yhden tähden antamatta.