Anssi Kela: Aukio

Sony

Neljä vuotta on pitkä levytystauko kotimaan markkinoilla, varsinkin jos artisti julkaisee vasta neljännen albuminsa. Siihen väliin on mahtunut kirjan julkaisua, formula-autoilua ja maailman parannusta. Viimeistä jopa siinä määrin, että mies jätti kilparadat henkilökohtaisena ekotekona. Tämän kaiken lomassa syntyi novelli, jonka teksti pilkottiin ja muotoiltiin levyn muotoon. Näin syntyi teemalevy Aukio: riski, jollaisia kansan syvät rivit tavoittavat menestyjät hyvin harvoin ottavat. Ehkä siksi se kuulostaakin niin raikkaalta.

Toinen syy tähän seuraukseen on studiossa nappuloita väännellyt Tommi Viksten. Hilpeään persoonaansa verrattuna levylaulaja Anssi Kelan nasaali on aina kuulostanut jäykältä, vakavalta ja liioittelevalta. Sen suhteen mikään ei ole muuttunut, mutta albumin äänikuvassa ei tällä kertaa ole artistin itse soittamia tukkoisia rumpuraitoja ja synkkiä kosketinmattoja. Tuottaja Viksten ja lähes Kelan uran alusta asti ennallaan pysynyt keikkabändi ovat luoneet runsaana, tyylikkäänä ja iloisena soivan lavasteen tarinalle.

Kaivosmiehen elämästä kertova stoori lyö avausraita Huudossa suoraan kasvoille, mutta sitten tulee yllättävä stoppi: Ex-Nylon Beat–Erinin kaukaisella taustalaululla maustettu kuulas Uni kuulostaa sumuisine niittytunnelmineen Ville Leinoselta. Kelan hienoimpiin hitteihin jo nyt kuuluva, helkkyvästi soiva Aamu täydentää mainion avauskolmikon. Romahdus puolestaan jytisee jylhästi maltillisemmin soivien kappaleiden välissä. Teemalevyn musiikillinen dramaturgia tuntuukin menevän lähes nappiin.

Artistin helmasynnit on toki läsnä. Lex Claptonin elävänä todisteena Kelan kyvyt säveltäjänä ovat huomattavasti rajallisemmat kuin hänen soittotaitonsa. Kaivos ja Paluu ovat melodioiltaan melkein Jani Wickholmia ja Loukussa-biisin kertosäkeen päälle voi laulaa Kelan takavuosien Puistossa-hittiä. Juuri väkinäisten kertosäkeiden puuttuminen virkistää Uni / Aukio ja Ihme-lauluja, mutta teemalevyn toimivuuden kannalta riskialttiit kertaukset vesittävät esimerkiksi eeppisen Loukussa-raidan potentiaalia.

Kelaa on kritisoitu siitä, että toteavat tekstit eivät jätä mielikuvitukselle tilaa. Mies on päässyt kuitenkin näpäyttämään kriitikoita aiemminkin, johtamalla heitä harhaan homoeroottisen Suuria kuvioita -hitin päähenkilöiden sukupuolten arvailussa. Aukiollakaan ei jätetä tarinan suhteen kiviä kääntämättä, mutta silti allekirjoittanut löysi kolme eri mahdollisuutta loppuratkaisuun. Teema tarjoaisikin oivalliset puitteet soittaa levy alusta loppuun rokkiklubeilla. Jostain syystä miestä ei niille ole ostettu. Se on se katu-uskottavuus kato.