Peer Günt: Buck The Odds

Fanfaari / Sound Of Finland

Kotimaisen boogiepohjaisen hard rockin legenda Peer Günt julkaisee jo yhdeksännen studioalbuminsa. Eikä ole vipajava farkunpuntti yhtään veltostumassa, no sir! Toki sitä samaa kirkkaanpunaisen Chevroletin takapyöräähän tässä edelleen pyöritellään eli gasoliininkatkuisesti tietä nielevää ameriikan boogierockia, mutta ei siinä mitään. Gyntti on kumminkin kotimaan kartalla kehittänyt tätä lajityyppiä huippuunsa eikä vieläkään kauhean montaa kilpailijaa ole joutunut rinnalleen hyväksymään. Tälläkin 11 raidan kokonaisuudella homma toimii kuin tauti eikä tiukkaraamisen hyvän peruspohjan päällystää värittävä biisikynäkään ole tylsä. Vaikkei edes lajityyppi miellyttäisi, niin jos ihan yleissivistyksen kannalta haluaa kuulla hyvää boogiehardrockandrollia niin esimerkiksi tämä plätty antaa siitä aika edustavan näkökulman. Vallankin kun muistaa että tässä paketissa on nimenomaan se ydin – kolme miestä, risaiset farkut ja avara maantie. Ja Teksasissa tottakai.

T. Nikin rosoinen laulu on pakollinen osa tätä keitosta ja toimii nimenomaan saman juoksutuksen virtaa seuraavana ja sitä värittävänä yhtenä osana, joka luodaan Nikin kitaran ohella Pete Pohjanniemen bassolla ja Sakke Koivulan rummuilla. Parhaita yksittäisiä iskuja tuntuvat ainakin tällä hetkellä olevan levyn ehkä hiukan iisimpi puoli eli huudatustakin nostattava Texas Sky lehmänkello-nakutuksineen ja toimivine ränttätänttäilyineen, heti perään hiukan iisimmin svengaava Red Chevy (Revisited) sekä mainio kakkosraita Hellborn Man. Ei ripakammassa jyrässä ole myöskään mitään vikaa ja keikkoja ajatellen kolmikon draivi lupaa hyvää. Esimerkiksi Break Me rokkaa kuin se kuuluisa hirvi! Ei tällä levyllä nimittäin mitään suonsilmään uppoavia huteja ole, eikä oikeastaan missään kohtaa herää ”täyteraita”-tuntemuksia. Laatutyötä.

Kommenttien keskiarvo:

vvkuit kommentoi 11.10.2009:

Pisteet:

Helvetin hyvä levy, eikä ole lainkaan ikävä Teijoja.
Pakahtukoot kaljoihinsa, tää on rock n' rollii!!