Taste Utopia: Waiting EP

Omakustanne

Kuopiolaispohjainen viisikko Taste Utopia ei pelkää suurieleisyyttä. Progen, stonerin ja hard rockin välimaastossa sukkuloivat kappaleet venähtävät kestoltaan järjestäen yli viiden minuutin, eikä riffien mammuttimaisuudessa juuri säästellä. Bändiä on kiiteltävä onnistuneesta tuotannosta, joka tekee vahvasti 70-luvun suuntaan kumartavalle paisuttelulle oikeutta. Möykkykitarat soivat uljaasti, urku ujeltaa kuin Uriah Heepillä konsanaan. Äänimaisemaan on revittelyn vastapainoksi onnistuttu ujuttamaan myös tunnelmallisia ja ohuesti psykedeelisiä mausteita.

Rakenteellisesti Waitingin kappaleet noudattavat rönsyilyistä huolimatta poprock-kaavaa. Säkeistöistä ja kertosäkeistöistä löytyvätkin Taste Utopian suurimmat kompastuskivet. Solisti Roni Mikkonen kukkoilee kyllä kuin Chris Cornell, mutta uholle ei oikein löydy tukea sävellysten tai sanoitusten sisällöistä. Bändi ikään kuin hoitaa muodollisuudet pois alta, minkä jälkeen saa luvan kanssa lähteä irrottelemaan instrumentaatioilla. Esimerkiksi Believing Love puuduttaa pahasti alun balladipateettisuudellaan, kunnes lennokas retroriffi syöksyy pelastamaan mitä pelastettavissa vielä on.

EP:n kohokohdaksi nouseekin aidosti monimutkainen päätöskappale Lay Down Now, jossa ei edellisten tavoin haikailla kainosti Radio Rockin soittolistoille. Perinnetietoisessa, mutta soundillisesti modernissa progetyöstössä Taste Utopia on selvästi omimmillaan. Edes jollain tavoin koukuttavien melodioiden saralla sen sijaan ollaan hukassa.