Ace Frehley: Anomaly

Season of Mist

20 vuoden odotus oli takana, kun Kissin alkuper�isen kitaravelhon Paul Daniel �Ace� Frehleyn kolmas soololevy Anomaly n�ki syyskuussa p�iv�nvalon. Suomen Kiss-armeija ker��ntyi juhlimaan t�t� tapausta Semifinaliin, ja levy onkin saanut innostuneen vastaanoton. Ace Frehley on tunnettu 70-luvulta asti tinkim�tt�m�n� ja rehellisen� miehen�, joskin teknisesti varsin k�yh�n� ja vaihtelukyvytt�m�n� kitaristina. �I don�t know shit from Shinola� oli Acen legendaarinen kommentti, kun Guitar World erehtyi kysym��n nuottienlukutaidosta ja sormin�pp�ryydest�. Kaikki rockia koskaan kuulleet tiet�v�t kuitenkin, ettei hyv� biisi synny konservatoriossa, vaan lahjakkaissa k�siss�. Biisintekij�n� Ace Frehley on aina ollut kova, ja t�m� kuuluu my�s Anomalylla.

Kestoltaan Anomaly on varsin pitk�, ja tunnelmaltaan melko hajanainen. Ensimm�iset kolme biisi� ovat mureasoundista modernia rockia, jopa hevi�, mik� on ehdottomasti my�s levyn suurin yll�tys. �kkiv��r� Pain In The Neck on riffiens� puolesta outo biisi Ace Frehleyn esitt�m�ksi, ja mieleen tuleekin ep�ilyj� ulkopuolisten s�velt�jien laajasta k�yt�st� Kissin tapaan. Avaussingle Outer Space oli kuunneltavissa Frehleyn kotisivuilla jo viikkoja ennen ilmestymist��n, ja her�tti melkoisesti supinaa metallisen otteensa johdosta. T�m� kuitenkin johtaa hieman harhaan, eik� Anomaly ole miss��n nimess� hevilevy.

Kun ensishokista on toivuttu, alkaa rauhallisempi, jopa seesteisempi ote vallata alaa. Enemm�n traditionaalista Frehley-ilmaisua edustava, jopa mykist�v�n komea Genghis Khan on liev�sti progehtava kappale, ei kuitenkaan liian pitk�, eik� miss��n nimess� liian monimutkainen. L�hes instrumentaaliksi j��v� biisi on levyn ehdotonta parhaimmistoa yhdess� avausraitojen kanssa, ja osoittaa, etteiv�t pahimmat ep�ilyt liuottimien kanssa seikkailuista ole sittenk��n toteutuneet. Change The World ja A Little Below The Angels ovat osin naivien sanoitustensa ansiosta, osin niist� huolimatta viel� hyvi� biisej�. Levyn pituus alkaa loppua kohden silti selv�sti tuntua, eik� Space Bearin tai It�s A Great Lifen kaltaisten fillereiden mukaan ottamista oikein jaksa ymm�rt��.

Kaiken kaikkiaan Anomaly on hyv� levy. Kokonaisarvosanaksi olisi moraalisesti helppo antaa t�ysi suora, niin hieno asia on kuulla viel� vuonna 2009 uutta musiikkia Jendell-planeetan ainoalta asukkaalta. Totuus on kuitenkin, ett� levy on auttamatta liian pitk�, eik� hyv�k��n biisimateriaali riit� jos kokonaisuus on hajallaan kuin Peter Crissin rumpusetti vuonna 1979. Mik�li pituudesta olisi napsaistu kolmannes pois ja keskitytty ytimekkyyteen, olisi Anomaly l�hell� t�ydellisyytt�. Nyt siit� j��d��n hiuksenhienosti.