Dÿse: Lieder sind Brüder der Revolution

Exile On Mainstream

Hyvin hämmentävää poukkoilua säröisellä kitaralla, rummuilla ja laululla. Saksalaisten Jari Rebeleinin ja Andre Dietrichin muodostama yhtye perustettiin kesällä 2003 Amsterdamissa, mutta herrat vaikuttavat joka tapauksessa Saksan maalla. Nähtävästi ensi keväänä Skandinaviaankin suuntaava duo pistelee yhdentoista raidan levyllään melkoisen räyhäkkää ja ärjyvyydellään hardcore-maailmaa lähentelevää rumpukitara-pauhua, jossa säröjunnaava pohdiskelu kääntyy kiivaileviksi ryöpsähdyksiksi. Ihan puolen minuutin mörinä-purskahduksia nämä eivät ole vaan aikaa yhteen tutkimusmatkaan saatetaan käyttää lähes kymmenenkin minuuttia. On siellä toki minuutinkin tuokioita.

Saksankielinen laulu ei tässä tapauksessa kalskahda yhtään sen enempää sapelinkalistelulta kuin mitä joku muu kieli tekisi – musiikki kun itsessään on melkoista rumputulta. Melodisuus tai perinteinen pop-koukukkuus on Dÿsestä melkoisen kaukana, painotuksina ovat poukkoilu, rähinä, vyörytys ja kipakka särövaaniskelu ennalta-arvaamattomine ja hullun kiilto silmissä jyräävine käännöksineen. Punaisen langan löytäminen tai edes sellaisen perään haikailu ei perinteisillä termeillä ole perusteltua vaan tavoitteet liikkuvat eri sfääreissä. Likaista soundia, pelkistettyä särömöykkää, päällekäyvän vihaista jyrää… liki kymmenminuuttisen Baubaubau aloittava ja lopettava linnunlaulu on toimiva vastapaino todella raskaalle ja tunteettoman jyhkeälle runttaukselle, joka tässä tapauksessa askeltaa hypnoottisen kulmikkailla toistoilla ja puhaltimilla. Järjestelmällistä kakofoniaa. Hiukan samaa henkeä löytyy vaikkapa Fugazista, Funista tai Cause For Effectistä, mutta Dÿsen saksalaisuus on kyllä ihan oma lukunsa sopassa. Numeraalisen arvion antaminen on tässä tapauksessa erityisen haastavaa, koska ensin pitäisi määritellä että millä määreillä niitä jakaa. Ihan henkilökohtaisen perstuntuman perusteella kuitenkin kolme ja puoli tähteä. Koska on parempaakin hurmosta tällaisillakin eväillä kuullut…