Survivors Zero: CMXCIX

Cobra

Tätä kirjoitettaessa Survivors Zeron debyytti CMXCIX on juuri noussut julkaisuviikollaan Suomen viralliselle listalle sijalle 28. Levyä kuunnellessa alkaa toivo suomalaisen yleisön arvostelukyvystä jälleen herätä, kovinkaan monessa maassa näin brutaali tuuttaus ei olisi edes myynnissä, saati sitten The Beatlesin ja Madonnan joukossa albumilistalla.

Survivors Zero kertoo kotisivuillaan visionsa olevan soittaa modernia deathmetalia melodisella otteella, mutta eipä tässä ainakaan liikoja melodioita tarvitse pelätä. Tommi ”Rotten” Virranta hyytävällä ulosannillaan pitää huolen siitä, ettei Survivors Zero tule soimaan koskaan helluntainuorten kesäleirillä. Kitaristiakselin Luttinen-Jämsén työskentely kuitenkin kumartaa perinteiden suuntaan sen verran sopivasti, että ainakin hyvällä tahdolla jonkinlainen ”melodisuus” välillä nostaa päätään, kunnes Virranta jälleen komentaa kaapin paikalleen. CMXCIX ei suinkaan ole pelkkää pursotusta, vaan mukana on herkkua myös allekirjoittaneen kaltaisille soitinmasturboijille. Jo mainitun kitaraosaston taso on harvinaislaatuinen, muttei rumpalipoika Kellokoskenkaan tarvitse häpeissään peiliin katsoa. Tällaiseen musiikkiin kuuluu tietty varmuus, jonka tanakka komppiryhmä saa aikaan melko vaivattoman kuuloisesti.

Survivors Zero koostuu pitkän linjan paiskojista, ukkoja on nähty sekä kuultu ainakin Deathchainissa, Finntrollissa, The Scourgerissa, sekä Impaled Nazarenessa. Tässä on Survivors Zeron suurin vahvuus ja hieman yllättäen myös ainoa heikkous. Ammattitaito ja kokemus kuuluvat alusta loppuun virheettömyytenä, jumalaisina soundeina (alapää todella murisee) sekä tyylikkäinä biiseinä. Valitettavasti samalla myös omaperäisyys sekä innovatiivisuus on jätetty taka-alalle. Tämä on nyt näitä ikuisuuskysymyksiä, tarvitseeko hyvältä kuulostavan musiikin välttämättä olla uutuushyllystä repäistyä, vai riittäisikö arvostelijallekin pelkästään korviin tulviva sisältö? Jokainen päättäköön itse, mutta onhan se kovan bändin merkki, jos tällainen mitättömyys on ainoa kokonaisuutta häiritsevä tekijä. Tasapaksua, mutta laadukasta sellaista, kyllä luulisi kelpaavan.