Scarecrow: The Terror

Devil´s Shitburner

Scarecrow soittaa omien sanojensa mukaan vapaasti suomennettuna "vitun raakaa kauhu-punkrock-paskaa". Enpä tuota osaisi itse paremmin laittaa. Misfitsit on siis kuunneltu, kauhuleffat katseltu ja genren estetiikka tuntuu muutenkin olevan hyvin hallussa. The Terror alkaakin mainiosti uhkaavalla rumpu- ja kitaratulituksella Go To Hellin muodossa ja selkäpiitä karmii jo lupailevasti. Tylsä Morgue Wedding kuitenkin mukavoittaa tunnelmaa liikaa ja London After Midnightin melodisesta kertosäkeestä on jo kauhu kaukana.

Scarecrow´n solisti Jack13 osoittaa pystyvänsä tulkitsemaan useammallakin tyylillä, mutta onnistuu vakuuttamaan vain raa´alla rääkymisellään. Paikoin esitelty kevyempi ote tuo mukavasti tarttuvuutta keitokseen, mutta sotii musiikillista rosoisuutta ja horror-tunnelmaa vastaan. Komeat kitaraharmoniat esimerkiksi Hanging Dead Bodiesissa onnistuvat huomattavasti paremmin melodisuuden esiintuomisessa. Rumputyöskentelyn laatuvaihtelu sen sijaan herättää ihmetystä, sillä välillä paukutus on varsin tarkkaa, mutta paikoin juuri ja juuri kasassa pysyvä komppi varastaa kaiken huomion.

Scarecrow on parhaimmillaan raakaa ja sotkuista kuin tylsällä puukolla suoritettu paloittelumurha, mutta harmittavan usein tuloksena on vain kevyitä pintanaarmuja. Yhtye tarvitsisi lisää Zombiesin ja Go To Hellin kaltaisia tapposävelmiä, jotta musiikin kauheus pääsisi edes lähelle kansigrafiikoita.