Manna: Songs Of Hope And Desire

KHY Suomen Musiikki Oy

Aiemmin haaveellisen kauniilla ja melodisesti hellivällä popilla vakuuttanut Manna siirtyy rokkaavampaan suuntaan Songs Of Hope And Desire -kakkosalbuminsa myötä. Mannan keikallakin soittanut säröisen efektishypnoottisen Joensuu 1685-yhtyeen Mikko Joensuu on tuottanut levyn yhdessä Mannan kanssa, joten osa säröisemmästä ja kitararokkaavammasta ilmeestä voisi olla Mikon mukanaan tuomaa. Livenä nauhoittaminen ja lähtökohtaisesti aika raa´an soundin hakeminen ovat tottakai olleet lopputuloksen kannalta luomassa rullaavan rokkaavaa soundia, mutta kumpi olikaan lopulta ensin, Mikko toisena tuottajana vai mainittu soundi..? Heleämmän päätösraita Olivia´s Songinkin kuulas kosketin kuulostaa vahvasti Joensuu 1685:sen käyttämältä. Mannan soundillinen sävy toimii hyvin, mutta sen tausta jättää kysymyksiä – onko kyseessä sattuman oikusta syntynyt yhteistyö vai onko Manna itse lähtenyt tavoittelemaan tällaista soundia, jonka kautta on syntynyt idea hyödyntää Joensuun näkemystä?

Tämähän on ihan PJ Harveytä, totesi kollega Jokirinne kuullessaan pätkiä Songsista. Sekin pitänee paikkansa, mikä ei toisaalta ole lainkaan väärin mutta asettaa sitäkin enemmän paineita biisikynälle. Truth Songin kohdalla säröväreily ja laulun kantavuus ovat vakuuttavimmat tekijät, tummempi Holy Dirty Game toimii biisin puolesta paremmin samoilla soundillisilla vahvuuksilla. Kuulaiden nostojen yhteistyö tummasti sykkivän särön kanssa on selkeästi toimiva juttu joka pukee hyvin sekä Mannan laulutapaa, ääntä että biisikynää. Seesteisempi It Only Hurts For A While toimii myös hyvin. Mannan optimistisuus on myös yksi vahvuus, pelkkää murjotusta ja melankolista mollia ei tällä osastolla enää jaksaisikaan kuunnella. Toki mollimpi She Moves puolustaa silti paikkaansa rauhan tunteellaan ja kuulaalla kauneudellaan.

Samoja vahvuuksia on myös rauhallisen heleässä For Your Informationissa, vaikka se onkin selkeästi valoisampi. Singlejulkaisu Some Girls, Some Boys yhdistelee menevää pianopoppia rokkisurisevaan rullaukseen mukavan hymyilevällä kaavalla, mutta omaan korvaan levyn sitäkin vahvempia täkyjä ovat komeasti duurissa kaartava Sad Little Bird sekä tuikeampi Rollercoaster, joissa Mannan äänen sävykkyys pääsee oikeuksiinsa. Kipakasti rullaava Gimme Water ja aamuöinen Olivia´s Song paketoivat Mannan vahvaa työtä jatkavan kakkoslevyn, jonka rock-surisevampi ilme tarjoaa mukavan painotuksen ja jossa biisikynäkin on iskussa.