Redemption: Snowfall on Judgement Day

Inside Out

Kuka voisi upottaa näiden taitonikkareiden ja matiikkanerojen päähän sen, että tekninen suoritus on vasta puolet – jos sitäkään – onnistuneesta progemetallilevystä? Jos kuvitellaan jana, jonka toisessa päässä on tunne ja toisessa taito, niin Redemptionin tapauksessa neula naksahtaa jyrkästi sinne taidon laitaan.

Yhdysvaltalainen Redemption ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, mikä kuuluu tiukkana rutiinina sekä oikeiden ratkaisujen katkeamattomana ketjuna, josta ei – teknisestä suunnasta katsottuna – voi löytää virheitä. Varman päälle pelaaminen ja tuttuja latuja kiskominen ei silti riitä, ja Snowfall on Judgement Day onkin huomattavasti vähemmän kuin osiensa summa. Kun Dream Theater nojasi vuonna 1992 rohkeasti eteenpäin ja tuli ohimennen luoneeksi progressiivisen metallin mestariteoksen nimeltä Images and Words osoitti kello seitsemäätoista vuotta vähemmän kuin nykyään. Nyt, tänään ja tässä nuo samat temput eivät enää kanna – etenkään kun joukosta ei löydy Petruccin ja Mooren kaltaisia kynäilijöitä.

Mikään ei ole puistattavampaa kuin tyhjä musiikki, ja sellaista Redemption mielestäni tuuttaa kuulijoille miltei täyden levyn mitan. Kulkua valaisee pari kirkkaampaa hetkeä, mutta muuten Snowfall on Judgement Day on turhan paljon nimensä mukainen kokemus.