Red Number Two: These Things Take Time

Sevastopol

Muutaman omakustanteisen EP:n jälkeen pitkäsoittokantaan iskevä jyväskyläläinen Red Number Two pauhaa ja väreilee amerikanmakuisen alternativerockin sfääreissä stadionmittaisilla kaarilla, jossa persoonaa tuo ehkä eniten tempoileva moniulotteisuus perinteisen jyrän sijaan. Viisivuotias bändi osaa hyödyntää mausteena tarpeen mukaan vaikkapa saksofonia ja raskaasti junnaavan väreilyn vastapainona kuullaan myös heleämpiä väliosia. Jo ensimmäistä EP:tä leimanneet melodisuus, polveilevat sovitukset ja ison tunnelman hakeminen ovat olennaisia myös These Things Take Timella. Jami Haaviston laulu kattaa hyvin vaihtelevat sävyt, vaikkakaan miehen ääni ei sen kummemmin erotu vaihtoehtorockin kentällä kuulluista.

Then tempoilee suitsissaan aika hillitysti, kunnioittaen melodista kaarta raivokkaan pauhun sijaan. Eli jälkimmäinen palvelee ensin mainittua. Exitin heleä pianoalku ja haaveellinen leijailevuus yhdistettynä säröisen kipakasti sykkivään ja tumman päällekäyvään massiivisuuteen kiteyttää osuvasti yhtyeen kaavan eri ääriä. Sevastopolin seesteinen kuulaus ja pop-melodinen kauneus kohtaa samoin toimivasti sykkivän energian ja stadionkaariin yltävän kasvatuksen. Ongelma Red Number Twon kohdalla on aika yleinen – vaikka kaava onkin elävä ja mielenkiintoinen, kuusikoksi kasvaneen yhtyeen pitäisi pystyä tiivistämään hiilestään timantteja. Tällä hetkellä These Things Take Timen materiaalia kuuntelee oikein mielellään mutta sellaista todellista sykähdyttävää yksilöä materiaalista ei nouse. Saatikka useampaa sellaista.

Eli soundi-yhtyeenä RN2 on erinomaisella tiellä, mutta yksittäisten biisien kohdalla napakymppi on kauempana. Ehkä itse siis peräänkuulutan liikaa sitä pop-melodista hitikkyyttä enkä osaa tarpeeksi arvostaa pelkän instrumentaatio-kaaren kauneutta? Toisaalta esimerkiksi Magyar Posse on onnistunut vakuuttamaan meikäläisenkin sekä soundillaan että yksittäisillä siivuilla, samoin myös vaikkapa Murmansk jos halutaan hakea artistia joka on hiukan lähempänä Red Number Twota. Mitä siis vielä tarvitaan? En tiedä. Tiivistämistä. Vieläkin enemmän koukkua? Joka tapauksessa joku pieni kuorrute tästä vielä uupuu. Näilläkin eväillä ollaan toki vahvasti positiivisen puolella.