Colm Lynch: Tickety-Boo

Two Bullets

Irlantilaisista 2000-luvun singer-songwritereista tunnetuin lienee omaperäisen hissutteleva Damien Rice. Vihreällä saarella Colm Lynch tunnetaan likipitäen yhtä hyvin, sillä mies on viime vuosina kerännyt mainetta poikkeuksellisen aktiivisena keikkailijana. Välillä Lynch on Honeydogs-taustayhtyeineen ehtinyt myös studioon äänittämään toista varsinaista pitkäsoittoaan Tickety-Boo, jonka myötä hänen on jälleen määrä saapua myös pienelle soolokiertueelle Suomeen.

Vihjattua minimaalisuutta arvostavat älkööt Tickety-Boon suhteen vaivautuko. Albumilla pelataan suurilla tunteilla ja pauhaavilla äänivalleilla. Kahdeksanhenkisen yhtyeen soundi on täynnä Townshend-henkistä voimasointua, tuuttaavaa saksofonia, banjoa ja dobroa. Tuotantoon on panostettu paljon, mistä tuloksena on enimmäkseen varsin särmätöntä keskitien paahtoa. Liki ainoana muistutuksena folkin pienieleisestä suuruudesta voi pitää Lynchin särmikästä lauluääntä. Maneerejaan mies ei kuitenkaan kykene annostelemaan, vaan känisee tunteelliset ihmissuhdetarinansa alusta loppuun käytännössä samalla antaumuksella piittaamatta suvannoista tai nousuista, joita moniosaiset sävellykset parhaillaan tarjoilevat.

Tickety-Boon vahvuudeksi voisikin laskea usein reippaasti ylimittaisiksi paisuvat kappalerakenteet. Tällöin näkyvät myös selkeimmillään Lynchin ja kumppanien Bruce Springsteen -vaikutteet. Esimerkiksi It’s Coming Down hakkaa kuin E Street Band olisi lähtenyt versioimaan Morrisseyn The National Front Discoa. Seuraavassa Hold Your Firessa polveillaan jopa ohuen progemaisesti. Lynchistä itsestään ei missään vaiheessa kuoriudu sellaista massiivisten tuntojen tulkkia, jollaisen osaa musiikillinen ulosanti hänelle petaa. Tekstit tukevat tavallisen tallaajan imagoa kaikenlaisen lyyrisen terän puuttuessa. Melko paljasta Impossiblea lukuun ottamatta Lynch julistaa esimerkiksi jäljittelemäänsä Springsteeniin verrattuna ärsyttävän hahmottomasti ikuista ”kyllä me kaikesta huolimatta pärjätään” -sanomaa.

On lopulta erikoista, kuinka omaperäisellä äänellä varustettu Lynch kykeneekin ilmaisemaan itseään näin yhdentekevästi. Tickety-Boo vastaa iltapäivätuoppia ketjuirkkupub Parnellsissa. Taustalla taitaa soida Radio Nova.