Rumien miesten liitto: Raivovaara (EP)

Omakustanne

Nyt kun YUP on kuollut ja kuopattu, markkinoilla pitäisi olla tilaa vähän kieroon suomirockiin ja outoihin teksteihin luottaville bändeille. Rumien Miesten Liitto, joka perinteen hengessä voisi käyttää itsestään kirjainlyhennelmänimeä, varmasti tietää tämän, ja siksi on hieman valitettavaa, ettei Raivovaara esitä kuin kevyen mukaelman mainitusta verrokista.

Mutta ei sekään ole yksinomaan huono juttu. Enemmän tunnetta ja jollain tasolla henkilökohtaista paatosta tässä on kuin monessa menestyjässä, mikä tietysti on ymmärrettävää. Kokonaisuutta haittaa kuitenkin suuressa määrin se, että omintakeisuus loistaa poissaolollaan. Vähän sieltä, vähän täältä, mutta ei kuitenkaan niin näkemyksellisesti, että käsissä olisi jotain joka tuntuisi ja kuulostaisi siltä, että – ainakaan vielä – olisi kykyjä seistä täysin omilla jaloillaan.

Jos tässä edes olisi särmää tai asennetta enemmän kuin nimeksi, jolla voisi peittää edellä mainittuja puutteita, olisi tuntuma hyvin erilainen. Nyt kevyt outoilu ja tarkoitushakuisuus kääntyy itseään vastaan, eikä Raivovaara lopulta oikein ole mitään.