Viikate: Kuu kaakon yllä

Spinefarm

Viikatteen kahdeksas albumi jatkaa tutuilla urilla, vaikka hienoista kehitystä on jälleen havaittavissa. Kaiho on edelleen avainsana ja koivuhalko kelpaa yhä riitojen ratkaisuvälineeksi. Melkoinen yllätys on kuitenkin se, että Kuu kaakon yllä on Viikatteen terävin albumikokonaisuus tähän mennessä. Kyllä, näin se vaan on.

Parin vuoden takaiset Marraskuun lauluja I sekä II jalostivat yhtyeen suomalais-ugrilaista melankoliaa sekä slaavilaista surumielisyyttä, mutta kummallakin kiekolla oli myös heikot hetkensä. Nyt kaikki on toisin, sillä kymmenen raidan ja 41 minuutin annos kantaa ylpeästi arkkua alusta hamaan loppuun saakka, eikä askel horjahda kertaakaan. Intron ja outron väliin puristetuissa kahdeksassa siivussa on kaikki tarpeellinen, eikä rahtuakaan ylimääräistä. Kravattipakon villissä Motörhead-riffittelyssä on jotain alkuvoimaista, mitä ei aiemmin olla kuultu. Toki bändin pojat ovat käyneet jo aiemmin kolkuttelemassa tämänkin aitan nurkilla, mutta tähän asti aie on jäänyt vain aikeeksi. Singlesiivu Viina, terva & hauta vastaa albumin hurjimmasta hittikiintiöstä ja Elämä kuin komppaa sivusta, liekö tuossa jo tuleva sinkura? Kaarlen lauluun on hiipinyt uudenlaista voimaa ja jossain vaiheessa Viikatteesta onkin kasvanut pohjoisen kansamme luotettu melankoliakone, jonka tuotokset puristavat iskelmäisen pisaran silmäkulmaan kuin varkain. Rautalanka soi entiseen malliin, mutta väriä kuviin saadaan rohkeammin esiin tuoduilla pianolla, sellolla sekä viulullla, vaikka johtorooli edelleen sähkökitaralle kuuluukin.

Vajaassa puolessa tunnissa Viikate pystyy jo ylittämään edelliset työnsä, mutta se mikä kohottaa tuoreen kiekon lopulta mestariteokseksi on loppusuoraa hallitseva kappalekaksikko Korpi – Kuu kaakon yllä. Eeeppisiin mittoihin kasvavat teokset nostavat kokonaisuuden vielä uudelle tasolle, täydentäen samalla paketin muita osia. Kuu kaakon yllä edustaa soundiensa puolesta enemmän eteenpäin nojaavaa uutta Viikatetta. Hienoilla palasilla leikittelevät lyriikat osuvat toistuvasti kohdalleen ja tuottajana Kaarlen rinnalla häärinyt Miitri Aaltonen ansaitsee työstään pullollisen leikattua konjakkia – täysin tähdin. Kauan se kesti, mutta vihdoin viimein Viikate osui alakulon häränsilmään.

Kommenttien keskiarvo:

vvkuit kommentoi 24.09.2009:

Pisteet:

Ihan hulvattoman hieno levy, Viikatteen paras noin kymmenen kuuntelun perusteella.

Yhden tähden jallua kuitenkin pojille, se on parempaa! Ja asbestihanskat!