The Micragirls: Wild Girl Walk

Bone Voyage

Niin kauan kuin vanha toimii, ei sitä kannata vaihtaa. Näin voisi tiivistää The Micragirlsin uuden lätyn. Ja niin kauan kuin asian voi esittää näin, ovat Micrat oikeilla vesillä.

Wild Girl Walkin ansiosta yhtyeen kohdalla voi jo hieman hellittää paahtamisen hehkuttamisessa. En tarkoita etteikö se vieläkin kolmikolta onnistu, mutta ilmeisesti nyt on entistä paremmin sekä opittu hallitsemaan instrumentteja hitaassa vauhdissa että kehittelemään julmettuja slovarihittejä. Ilmaisu tuntuu lavenneen entisestään, eikä se tarkoita seestymistä.

Ja mitä sitten vaikka tarkoittaisikin? Aivan sama, kun tarjolla on 12 biisiä eli tasan puoli tuntia garagepophelmiä rennolla mutta samanaikaisesti tiukalla otteella. Nyansseja on aiempaan materiaaliin verrattuna runsaammin ja välillä anti on painavampaa, raskaampaa kuin ennen. Soundimaailma on tukevampi, mutta ei yhtään vähemmän kotikutoinen, hellyttävä. Taidot luoda häkellyttävän kauniita mutta täysin pakottomia loistokappaleita ovat ilmiselvät.

On ainoastaan positiivista, että remellys nyt on jäänyt aiempaa vähemmälle. Tähän on kaksikin syytä. Ensinnäkin sitä voi todistaa keikoilla, jossa se vasta todella pääsee oikeuksiinsa. Toiseksi, kolmikolla on esittää niin kauniita rauhallisempia biisejä, että esimerkiksi alunperin Wanda Jacksonin esittämä ja lukuisten muiden levyttämä Funnel Of Love jää tällä levyllä kakkoseksi tyttöjen oman materiaalin rinnalla.

Wild Girl Walk on huomattavasti tasaisempi kokonaisuus kuin Feeling Dizzy Honey?!, jota ei jaksanut liian suurissa annoksissa. Nyt vauhtipalat limittyvät pophelmien joukkoon ja kokonaisuus on vastustamaton. Oikeastaan vasta nyt huimaa!