Scandal Trio: Tabernacle

Wooden Sherpa

Ensimmäisenä lentää laidan yli järki, pian perään saa viskata ”normaalit” musiikista tutut elementit, eikä tyhjennys ole kuin vasta alkanut. Kertosäkeet, säkeistöt, A-, B- ja C-osat, kaiken tuon voi unohtaa. Tuodaan poistettujen konservatiivien tilalle vinoja tunnelmia, värejä, värähtelyjä, satunnaisia ääniä sekä tauotonta särinää. Tervetuloa Scandal Trion maailmaan, jossa radikaalit pitävät valtaa.

Sanotaan että kaikki musiikki on taidetta, mutta päivän pikahiteistä on suunnaton matka Scandal Trion haastavan äänitaiteen maailmaan. Juuri tuolla horisontin takana siintävässä kultaisessa maailmassa sijaitsee kolmikon keskipiste, joka on irroittautunut tuntemastamme ajasta ja paikasta. Tabernaclen hypnoottisessa kierrossa on ikiaikaista viisautta, joka yhdistää laptopit ja alkeelliset rummut, luutut ja syntetisaattorit yhdeksi äänten jatkumoksi.

Miltei yhdeksäntoistaminuuttinen nimibiisi raapii mielestä turhia poimuja pois, ja annos vastaa osapuilleen samaa kuin jos katsoisi Tarkovskin Stalkerin ja Peilin yhdeltä istumalta. Kokonaisuutta ei pysty mitenkään sulattamaan, mutta sen ainutkertaisuuden ja hienouden ymmärtää silti. Neljän lyhyen intromaisen (ja vähän turhan) tuntuisen raidan jälkeen päästään taas asiaan, kun albumin päättävä Büro Gysin -järkäle nytkähtää käyntiin. Kappaleen dadaismia syleilevä sirinä ja rytmisoitinten jyrnytys katoavat minuuttien vieriessä aaltoihin, kunnes jäljellä on vain tyhjyys, mutta ennen hiljaisuutta kuulijan ylle on langennut outo taika, joka pitää vielä pitkään hallussaan.

Tabernacle on kahden massiivisen tornin, alun ja lopun, monumentti. Vaikka joitain elementtejä venytetään liikaa, saa jokin outo voima palaamaan tasaisin väliajoin kiekon pariin. Vain harva pitäisi tästä, minkä ansiosta kiekkoa voi suositella jokaiselle päivän hittejä karsastavalle.