Ensiferum: From Afar

Spinefarm

From Afar on Ensiferumin neljäs levy, ja osoittaa bändin olevan niitä valitettavan harvoja akteja, jotka parantavat otteitaan jokaisella julkaisulla. Tämä on vahvasti subjektiivinen lausunto, mutta asiasta vallinnee jonkinlainen konsensus yleisemminkin. Paitsi että musiikki kuulostaa hyvältä, se kuulostaa bändiltä itseltään, ei halpakopiolta eikä väkisin puurtamiselta. From Afar ei ole musiikillinen irtiotto tai repäisy, taidelevy, joka saisi Parnasson parrat kääntymään haudassaan. Sen sijaan kyseessä on vahva näyte suomalaisesta osaamisesta, sekä teknisesti että sävellyspuolella. Ensiferum on kokenut olemassaolonsa aikana melkoisesti miehistönvaihdoksia, ja ehkä tämä on toiminut sopivana tuulettimena paikoillaan jumittamisen ja ummehtuneisuuden torjunnassa, mene ja tiedä.

Avausraita By The Dividing Stream on perinteinen Ensiferum-instrumentaali, joka tuo mieleen Jaakko Kolmosen soittamassa kanteletta perunapiirakan muhiessa uunissa. Biisillä ei tietenkään ole metallin kanssa mitään tekemistä, mutta on pakko ihailla Ensiferumin kykyä luoda levyilleen oikeanlainen tunnelma heti alkutahdeista lähtien. Samaa yleissävyä hehkuvat myös savuiset rauniot, välkehtivät hilparit, sekä parkkiintuneen nahan tuoksu. Levy lähtee varsinaisesti liikkeelle nimiraidan From Afar merkeissä, joka on sekin tuttua tavaraa Ensiferumiin tutustuneille. Salamannopealla tempolla jyrätty menopala on myös oiva alkusoitto sille mitä tuleman pitää, From Afar on alusta loppuun reipas teos, eikä ote pääse pahemmin herpaantumaan missään vaiheessa. Kuulija pysyy rautaisessa otteessa myös läpi massiivisen Heathen Thronen, joka muutaman kuuntelun jälkeen nousee levyn ehkä puhuttelevimmaksi biisiksi.

Levyn päättää The Longest Journey (Heathen Throne II), jonka alustaa komeasti miehistelty vajaan minuutin mittainen kuorolaulu Tumman Virran Taa. Elokuvamaiset puitteet nopeasti ympärilleen nostava kappale on todellakin kuin matkakertomus Keski-Maasta, kuunnelkaapa miten uudemmat instrumentit ja perinnesoittimet voidaan saada nivoutumaan yhteen jos tekijät osaavat asiansa! Jotenkin kappale kuvastaa koko From Afar -levyä tyylikkäällä tunnelmoinnillaan, sekä Suomen oloissa jopa historiallisen komealla tuotannollaan. Ajoittain kritiikkiä saaneet vokaalit toimivat mainiosti, ja vaikka Jari Mäenpää aikanaan lähtikin omille teilleen, korvaa Ensiferum kieltämättä taitavan ex-vokalistinsa poissaolon tiimityöskentelyllä. Jälki on korvia huumaavaa. Ylisanoja ei nyt säästellä, mutta siihen on kerrankin hyvä syy.

Kaiken kaikkiaan From Afar on onnistunut levy. Pitkät ja massiiviset osuudet rytmittyvät ilmeisen suunnitellusti nopeampien luikausten kanssa, mikä pitää kuulijan mukavasti varpaillaan alusta aina hamaan loppuun asti. Taustaorkestroinnit kuulostavat mahtavilta, ihan kuin Indiana Jonesissa. John Williams olisi näistä kavereista ylpeä. Tuotanto on muutenkin läskimpi kuin edeltävillä levyillä, soundit ovat häkellyttävän hyvät ja sovitukset loksahtavat kohdilleen. Ulkopuolisia muusikoita on mitä ilmeisimmin käytetty varsin viljalti, mutta mitäpä siitä. Tällä on varmistettu täydellisyyttä hipova tuotanto, jonka takuumiehinä onkin – ei niin yllättäen – kaksikko Hiili Hiilesmaa & Janne Joutsenniemi. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka kieltämättä nyt ollaan jo niin korkealla tasolla, ettei puristettavaa enää ihan hirveästi voi olla.