Lady Escape: Unsung Land

Kaakao

Lady Escape on vihdoin päässyt pitkäsoiton makuun. Pari EP:tä julkaissut helsinkiläisviisikko ei turhaan ole kiirehtinyt albumin julkaisua ja hyvä näin. Unsung Land on nimittäin vahva esitys, jonka heikoimmat hetket on laitettu heti alkuun.

Heikkous on toki kuulijan korvissa, mutta esimerkiksi levyn aloittava Tahiti Twisted, joka on siinä rajoilla luisua turhan geneerisen indierockin puoleen, ei millään vedä vertoja myöhemmin levyllä kuultavalle herkulle, vaikka se biisinä mainio onkin. Vasta neljäntenä kuultava Foul vie kuulijan pois ihan kiva -alueelta esitellessään yhtyeen, jota hyvillä mielin voisi kuvailla Suomen The Walkmeniksi.

Tässä vaiheessa nimittäin siirrytään yksinkertaisemmille vesille. Melodiat saavat enemmän tilaa ja ilma kannattelee hienoa tunnelmaa. Neuroottisuus kuuluu kauneutena ja ahdistuksista kasvaa monumentteja, joilla mielellään kuulisi tukahdutettavan radioaaltoja. Biiseistä on poimittavissa paljon vaikutteita angloamerikkalaisen rockin vasemman laidan touhusta viimeisen kymmenen vuoden ajalta, mutta ei se levystä heikompaa tee. Vaikutteet saadaan sulamaan yhteen oman ilmaisun kanssa.

Lady Escapen erottaa monesta muusta tallaajasta sen laulusuoritukset. Teemu Tanner kuulostaa paljon paremmalta kuin aiemmin, ja hänen jylhän kireää ääntään on onneksi nostettu esille. Albumin loistobiisit erottuvat tässä mielessä edukseen; niissä laulu on todella framilla. Nyt myös taustalaulut on saatu sovitettua paremmin kuin aiemmin yhteen Tannerin laulun kanssa.

Miellän Unsung Landin sisällön kahdeksi eri kokonaisuudeksi. Toisaalla on suoraviivaisempiin biiseihin perustuva mukava ja kiva rockpop-osa, joka sisältää mallikaita ja maukkaita biisejä, jotka eivät ole kovin uskaliaita. Toiselta puolelta taas löytyy vasempaan nojaava, pienemmistä palasista helvetin hyvin kasattu paketti, joka kuulostaa melkein parhaalta musiikilta juuri nyt. Tuo puoli on liian lyhyt, ja se käsittää jo mainitun Foulin, valtavan Nasal Passagen, surullisentehokkaan We Broke Upin, komean kirskuvia kitaroita sisältävän Sharian sekä kiivaan Spinal Nerven. Tähän joukkoon lasken myös Pretty Blue Suen, jonkinlaisen risteytyksen Phenomenal Creaturen ja Ladyjen materiaalista.

Eteenpäin on siis menty, eikä tällä näytöllä pitäisi olla mahdotonta että myös tämä Lady Escape -julkaisu myydään loppuun.