Julkaistu: 10.09.2009
Arvostelija: Jani Ekblom
Wooden Sherpa
Mukavalla nimellä (yhtyeen nimi koostuu viidestä alaviivasta (_) ja levyn kahdesta pisteestä (.); aiempi levynsä merkittiin luonnollisesti yhdellä pisteellä) varustettu paketti koostuu kahdesta reilun parinkymmenen minuutin mittaan venytetystä teoksesta tai yhden teoksen kahdesta eri osasta, kummin vain. Kyseessä on Kospel Zeithornin sivuprojekti, joten tämänkin takaa löytynee Lauri Väinölä. Erona emobändiinsä (mitä ei tule sekoittaa emo-bändeihin) _____ liikkuu harvanuottisen droneilun suurilinjaisessa maailmassa.
Ensimmäisen osan (Part I) kitaralla kyllästetty suhina onnistuu kuitenkin tylsistyttämään pahanpäiväisesti. Matka on mielenkiintoinen mutta kovin yksitoikkoinen, eikä se sitä tehokeinona käyttäen onnistu nousemaan voimiinsa. Äänikuvan pienet mutta sitäkin merkittävämmiltä tuntuvat muutokset tuudittavat rauhalliseen itseään toistavaan sykliin, joka kaatuu saappaat jalassa taustamölyksi. Teoksen toinen osa (Part II) on onneksi parempi. Periaate on sama kuin ensimmäisessä pääinstrumentin muuttuessa pianoksi. Ratkaisu nostaa itse asian etualalle, eikä tätä biisiä – jos sitä sellaiseksi halua kutsua – voi olla kuuntelematta uudestaan. Se on näennäisen yksinkertainen mutta parhaimmillaan piinaava eikä koskaan helppo. Se sopisi hyvin elokuvan taustalle, jonka jälkeen elokuvasta ei kukaan tietäisi mitään.
Teoksen molempia osia läpäisee hyvin synkkä ja ajoittain lohduttomaksi muuntuva pohjavire, jonka ansiosta tälle kannattaa antaa mahdollisuus ja olla tuijottamatta alalaidan tähtiä. Tämä on taidetta johon jokaisen täytyy luoda oma suhteensa.
Kospel Zeithornin sivuprojekti, joka maalaa synkkää kuvaa pienin välinein.
Linkki:
myspace.com/viiivaa
(Päivitetty 6.6.2011)