Julkaistu: 10.09.2009
Arvostelija: Antti Hurskainen
Riemu
Karoshi Loversia olisi helppo pitää liian triviaalina tapauksena. Omistaa nyt koko bändin olemassaolo työperäisen äkkikuoleman parissa pyöriskelylle. Linjakkuudessa ja jatkuvassa itsensä määrittelyssä piilee kuitenkin kolmikon vahvuus. Death Pop on paitsi vuoden ehkä onnistunein levyn nimi, myös puhdas manifesti. Karoshi Loversin glamtyyppisen kitara- ja kosketinpopin teho perustuu nimenomaan jatkuvaan tuhon läheisyyteen. Aivoverenvuotoa odotellessa on sama bailata 14 tuntisen työpäivän päätteeksi putoamaisillaan olevan diskopallon alla.
Onnistuessaan yhtye pystyy toisella pitkäsoitollaan repimään tästä asetelmasta irti riemastuttavan paljon. Solisti Ms. Stress tulkitsee kuolopoppia uskottavasti etenkin keveimmissä ja irvokkaimmissa numeroissa, kuten hämmentävästi Abbaa muistuttavassa ilottelussa Working Girl. Hirtehisen hilpeyden vastapainoksi Karoshi Lovers kunnostautuu myös LTWWTD:n kaltaisissa tunnelmapaloissa. Ohuesti Portisheadin maisemissa liikkuvan kappaleen otsikkokin pitää sisällään tyypillisen iskulauseen: It´s live to work and work to die.
Tunneskaalan ääripäiden väliin mahtuu silti valitettavan paljon keskitempoa ja keskinkertaisuutta. Melodinen pop uhkaa etenkin useissa kertosäkeissä latistua aikuiseksi radiorokkaukseksi. Esimerkiksi vetävästi otsikoitu I’m Not Bad Like Michael Jackson tukehtuu pönäköihin sähkökitaroihinsa. Puuduttavista kohdista voisi tietenkin vetää yhteyksiä työelämän masentavaan rytmiin, mutta kuuntelunautinnon kannalta tästä ei juuri ole hyötyä. Sitä paitsi Death Popiltahan löytyy selkeitä huippukohtia. Olisivatko ne sitten kahvitaukoja?
Kehyksiltään upea albumi jättää itsestään hilpeällä tavalla sysimustan, mutta lopulta onton vaikutelman.
Karoshi Lovers on kotimainen yhdistelmä tummanpuhuvaa glamrockia, new wavea ja japanilaista tappavaa työkulttuuria.
Ms. Stress - laulu ja koskettimet
Kid Karoshi - kitara ja laulu
Joy-R - rummut ja höpöttely
Linkki:
karoshilovers.com
(Päivitetty 12.9.2011)
Kommenttien keskiarvo: