Kospel Zeithorn: Stop makin sense m#therf#cker!

Wooden Sherpa

Kospel Zeithorn ei ole minulle tuttu kuin yhdestä aiemmasta julkaisustaan, Ester Polandin kanssa tehdystä splittilevystä ja kuin sattumalta Kospelin ainoa jäsen Lauri Väinölä muodostaa puolet Polandista. Tuolla splitillä Zeithornin ilmaisu oli raukean psykoottisen folkin ja kenttä-äänitysten yhdistelmästä syntynyttä jokseenkin häiriintynyttä mutta mielenkiintoista tavaraa, jonka suuntalinjat ovat vapaita ja joissa hiljaisuuden virkaa toimittaa ambient.

Stop makin sense m#therf#cker! onkin vähän yllättäen hieman eri puusta. Akustinen kitara on melkein täydellisesti korvattu sähköisellä ja maanläheisistä avaruuskudelmista on siirrytty jonnekin neuroottisen kitaranoisen laajaan avaruuteen. Metalliset soundit yhdistyvät kilinään ja kolinaan, suhina on valloittavaa ja syntetisaattoreista löydetään mitä hauskimpia piristyksiä. Junnausta käytetään tehokeinona säästeliäästi, ja yleiskuvaksi jää se, että yhdellä kitaralla ja yhdellä soittajalla voi luoda laajasti maalailevaa outoilua, jonka yleisilme kuitenkin on energisen väkevä. Kitara on pääosassa ja useamman biisin perustana olevat sähköiset raidat voisi kuulla sellaisenaan myös jonkin suuren amerikkalaisen kitarametelöijän biisissä, eikä tämä ole moite.

Tuntuu hölmöltä yrittää arvioida tätä samankaltaisin kriteerein kuin vaikka popmusiikkia – ei tässä ole varsinaisesti biisejä – mutta jotakin tenhoavaa tässä on, kun reilusti yli puolet materiaalista toimii muutenkin kuin vain tutkielmina äänen luonteesta. Kun Keisarin ja muutaman muun biisin kitarointi voisi olla ruotsalaisten Dungenin psykepopista, täytyy tehdä jotain oikein vaikkei sitä haluaisikaan.