Julkaistu: 01.10.2001
Arvostelija: Jari Jokirinne
Belgiasta tuleva Hooverphonic on yksi näitä muutavan vuoden jäljessä hiihtäviä radioystävälliseksi siloilteltuja Portishead-kopioita. Hennon naislaulajan ja kahden multi-instrumentalisti-ukon muodostamassa Hooverphonicissa ei ole oikeastaan mitään uutta, jännittävää tai edes mieleenjäävää. Muutama hyvä biisi tai näpsäkkä sample siellä täällä ei vielä pelasta ketään ja jos tahti jatkuu samana, ei kolmikon muusikillisen uran kestävyydelle kannata eurojaan sijoittaa.
The Magnificent Treen ensimmäinen ja pahin kompastuskivi on täydellisen persoonattomuuden lisäksi liiallinen kliineys ja todella ärsyttävät simplyred-soundit. Ilman sokerikuorrutusta mm. tarttuvalla riffillä varusteltu Jackie Cane saattaisi paljastua vaikka kuinka meheväksi biisi-hahmotelmaksi. Nyt päällimmäiseksi jää vain hattaramainen tahmeus ja ylensyönnin seuraama paha olo.
Ulkoapäin kaikki näyttää nätiltä, mutta sisäpuoli on pelkkää oikoreittien viitoittamaa haahuilua. Muutama ranskankielinen viisu, etunenässä L' Odeur Animale herättää jo unen parteelle vaipuneen kuulijan takaisin The Magnificent Treen tiimoille. Ehkä Hooverphonicin kannattaisi vakavasti harkita pysyvää kielenvaihdosta, sen verran makoisammin tuo patonkimaan kieli laulaja Geike Arnaertin suussa taipuu.